"Mielelläni, jos sinä tahdot tulla mukaani; mutta keisari on lähettänyt minut tänne."

Glyceria kuiskasi kiireesti sisarensa korvaan:

"Älä ilmoita, että olet sisareni, sillä, jos saavat sen tietää, on isäsi hukassa."

Ja samassa hän kääntyi sotamiesten puoleen.

"Te rohkeat! Ettekö minua tunne? Minä olen tuo hirveä Glyceria, joka lähetän tulisadetta teidän leiriinne, joka ajan joet tulvillensa teidän eteenne ja tuon teille talvea sydänkesänä, että te siitä kuolette, kuin kärpäset syksyllä. Ettekö muista Triviota, jonka suutuksissani muutin hirveksi, ja jolle vasta silloin annoin takaisin hänen ihmismuotonsa, kun koirat olivat repineet hänet rikki. Oletteko linnani edessä nähneet nuot ihmismuotoiset karyatidit,[14] jotka oveni kamanaa kannattavat ja jotka näyttävät, kuin he alinomaa silmillänsä katselisivat ohitsekulkevia. Nämät ovat olleet minua vastaan uppiniskaisia nais-orjia, jotka henkäykselläni muutin kiveksi. Tahdotteko, että asetan teidät tähän seinään kivipatsaiksi? Vai teenkö teidät pedoiksi, jotka huomenna circus-teaterissa repivät toisiansa kuoliaksi? Kuka uskaltaa kätensä nostaa? Kuka rohkenee tielläni seisoa?"

Taika-uskoisella pelolla poistuivat sotamiehet syrjään naisen tieltä; ainoastaan Aevius astui hänen eteensä.

"Taivaallisen kaunis nainen. Tarpeetonta työtä lienee muuttaa nämät pojat eläimiksi; parempi olisi muuttaa minun sydämeni kiveksi, ettei se palaisi rakkaudesta sinua kohden. Mutta salli minun kumminkin nyt viedä tämä kristitty nainen keisarin katsottavaksi; toisten hän tahtonee sinuakin mielellään nähdä, mutta tätä nykyään hän tahtoo tätä. Jos kunnioitat minua kostollasi, ei ole minulla siihen mitään vastattavaa. Henkeni ja sydämeni ovat sinulle alttiina, mutta käsilläni vien Carinon käskyn mukaan tämän tytön pois."

Glyceria kuiskasi kiivaasti sisarellensa: "Nyt jo uhkaa sinua suurempi kauhistus, kuin kuolema. Mutta ole luja. Tuohon viittaan, jonka äsken puin päällesi, on terävä tikari kätkettynä — sinä olet Romalainen, ei minun tarvinne muuta sanoa."

Puristettuaan Sofronian kättä, Aeviolle silmäystäkään suomatta, riensi hän samassa nopeasti pois sotamiesten väliltä, jotka syrjäytyivät hänen tieltänsä.

VII.