Hämmästyneenä pysyi Carinus samassa asemassa, jossa hän oli tämän arvaamattoman liikkeen hetkenä. Kaikki seisoivat kuin lumottuina, ainoastaan Aevius pysyi rohkeana. Hiipien astui hän liukkaalla hymyllä likemmälle neitoa.
"Kaunis nainen, älä unohda, että olet kristitty. Jumalasi ankarasti rankaisee sitä, joka väkivallalla itsellensä kuoleman oven aukaisee, ja itsensä taikka toisen tappaminen on samanlainen synti uskontosi mukaan; velvollisuutesi on joka tapauksessa kärsiä, mitä Jumalasi sinulle suo, oli tämä tuskan kuolema tai hetken olo Carinon sylissä. Älä unhota, että olet kristitty, ja että moni kristitty nainen ennen sinua on kärsinyt tätä martyrin-lajia."
Sofronian kädessä vapisi puoleksi kohotettu tikari.
Aevius astui vielä askeleen häntä kohden.
"Muista, että olet kristitty nainen", lausui hän, viekkaasti katsellen tikaria, valmiina rohkealla tempauksella ryöstämään sitä hänen kädestänsä.
"Mutta minä olen myös romalainen nainen!" huusi Sofronia, muistaen sisarensa sanoja, ja salaman nopeudella syöksi hän tikarin sydämeensä.
Hän oli tarkalla kädellä iskenyt, sillä kahvaan asti tunki ase hänen sydämeensä. Romalaiselle neidolle oli kunnia taivaallista autuuttakin pyhempi.
Silmänräpäyksessä vaipui hän maahan ja kuoli.
VIII.
Sillä aikaa isä ja sulhanen turhaan hakivat hukkunutta lemmittyänsä.