Sen keskellä kohousi Odenatuksen lepokammio kullattuine pilarineen, marmorisine patsaineen, joka marmori oli kultaa kalliimpi. Vastapäätä tätä lepokammioa seisoi Senoopian palatsi, joka oli rakennettu valkoisesta marmorista ja kaunistettu alapasteripilareilla — kuninkaallinen ainoastaan suurenmoisuutensa tähden, ilman minkäänlaisia loistavia koristeita. Kuningatar rakasti loistoa, mutta kielsi sitä itseltään, eikä sitä ympäristössään sallinut.
Viisi vuotta oli kulunut Odenatuksen kuolemasta. Idän kansa on tottunut onneen ja vapauteen. Rooman senaatti tosin luki Syrian suojeluvaltakuntiensa joukkoon; mutta kumminkaan eivät naapuriruhtinaat lähettäneet lähettiläitään eikä vuosiverojansa Roomaan, vaan — Palmyraan; ja ystävällisesti, mutta arvokkaasti vastaanotti näitä lähettiläitä kahdenkertaisesti vastustamaton nainen — vastustamaton lumoavan kauneutensa ja miekkansa voiman tähden.
Aseita ja hohtokiviä ympäröi hänen valta-istuintansa. Itse oli hän puettu valkoiseen hameeseen ja purppuravaippaan.
Kerran saapui sattumalta melkein yht'aikaa neljä lähettilästä
Palmyraan. Senoopia vastaanotti samana päivänä kaikki neljä.
Ensimäinen lähettiläs tuli Armeniasta ja toi mukanansa lahjanaan ihmeitätekevää balsamia ja maagien valmistamia noitayrttejä, jotka pitensivät ihmisen elämää. Nämä hän laski Senoopian jalkoihin ja lausui arasti: "Onnea sinulle, Idän kuningatar!" ja kumarsi kolme kertaa lattiaan asti.
Sitten seurasi Persian lähettiläs. Kuningas Sapor lähetti kruununsa hohtokiviä lahjaksi kerran niin ylönkatsotulle viholliselleen, jonka ystävyyttä hän nyt rukoili.
Kolmas lähettiläs tuli Intiasta, tuoden mukanaan lahjana meren syvyyden helmiä ja puhuvia lintuja, jotka aina kun hän otsallaan kosketteli lattiaa ja lausui sanat: "Eläköön Idän suuri kuningatar", matkivat hänen sanojaan: "Eläköön Idän suuri kuningatar!"
Vakavana vastaanotti Senoopia näitä kunnian osoituksia. Ei mikään hänessä ilmaissut sitä miellytystä, minkä imarrus ja onni vaikuttaa heikoissa.
Nyt tuli neljäs lähettiläs esiin. Hän oli kovannäköinen mies; hänen katseensa oli julma, hänen silmänsä terävät, hänen käsivartensa paljaat hartioihin saakka; lyhyt, kapealla purppuranauhalla reunustettu viitta verhosi häntä; hänen sormessaan kiilsi yksinkertainen kultasormus, hänen vyötäreellään lyhyt, leveä miekka. Ei kultaa, ei hopeaa, ei silkkiä eikä koruompelua ollut hänen puvussaan.
Uhkamielisesti astui hän kuningattaren eteen, kohotti ylpeästi päänsä, oijensi kätensä ja huusi raa'alla äänellä: