Sen sanottuaan jätti hän heidän käsiinsä kurjan miehen, jonka raivostunut väki paikalla repi kappaleiksi. Sitten heittäysi se keisarin jalkoihin, luvaten käyttää hänen hyväkseen samoja miekkoja, mitkä se vähää ennen oli kohottanut häntä vastaan.
Siten voitti Aurelianus kansat: ensinnä heidän kaupunkinsa, sitten heidän sydämensä.
Hän oli kooltaan tavallisen pitkä; hänen hartiansa olivat leveät, voimalliset, hänen kasvonsa auringon polttamat; mutta hänen korkeaan otsaansa oli majesteetillisuus painanut leimansa.
Hän oli puettu samallaiseen pukuun kuin hänen sotamiehensä. Tappelun ulkopuolella oli hän heidän toverinsa, sodan touhussa heidän epäjumalansa. Painettuaan päähänsä kultaisen leijonan kuvalla koristetun sotakypärinsä, riitti hänen silmänsä isku johtamaan rautaisten rivien liikkeet. Hän toteutti vanhaa roomalaista sananlaskua: "hyvän sotilaan tulee pelätä päällikköään enemmän kuin vihollista."
Tyanan valloituksen jälkeen kääntyi Aurelianus Antiokiaa vastaan. Kaupungin asukkaat kokosivat kiireimmittäin omaisuutensa ja pakenivat vuoristoon, jättäen sisääntunkeeville vihollisille ainoastaan tyhjät muurit.
Aurelianus lähetti paenneille julistuksen, jossa hän lupasi heille suojelusta ja turvallisuutta, jos he palaisivat. Kohta tämän julistuksen jälkeen esiintyi — Senoopia Antiokian muurien edustalla.
Idän kuningatar oli koonnut valitut joukkonsa. Immanin kentällä kohtasi hän Rooman keisarin. Muutaman tuhannen askeleen päässä toisistaan asettuivat he sotajärjestykseen. Rooman sotavoima oli parhaasta päästä jalkaväkeä; Senoopian taasen ratsumiehiä, jotka muodostivat puolikuun muotoisen linjan vastapäätä Aurelianuksen armeijaa.
Ensimäinen torventoitotus soi. Aurelianus nousi eräälle kukkulalle, josta hän oli tilaisuudessa pitää silmällä koko armeijansa. Senoopia taasen ratsasti ehtimiseen rintamansa, edessä.
Hopearenkaista tehty sotisopa ympäröi kuningattaren muhkeaa ruumista; mustat hiusletit olivat käärityt kokoon ympyräisen, kultaisen kypärin alle. Kahdelle jalalle nousten tanssi valkoinen hevonen ikäänkuin tahtoen kohota ilmaan kuninkaallisen taakkansa kanssa. Missä Senoopia esiintyi, siinä kaikui häntä vastaan eläköönhuutoja, jotka olivat kummallisena vastakohtana hiljaisuuteen, mikä vallitsi roomalaisessa sotajoukossa.
Toisen torven toitotuksen soidessa ratsastivat Palmyralaisten eri osastojen päälliköt esiin armeijojen välillä olevalle aukealle ja kehoittivat sen aikuisen tavan mukaan vihollisen parhaimpia sotureita ritarilliseen kaksintaisteluun — yhdentekevä millä aseella.