Suuri mustekala ui häntä vastaan savun läpi. Kamalat polyyppisilmät Timariin kiinnitettyinä syöksi hän noiden samaisten merieläinten tavoin yht'äkkiä saaliinsa kimppuun huutaen Timarille:
"Kuulkaapa, herraseni, mitä teidän vierailunne tässä talossa tarkoittavat? Mitä aikeita teillä on tyttäreni suhteen?"
Tämä on paras keino saada tuollainen jänishousu selittelemään. Hän hämmästyy, ällistyy ja ennenkuin hän ennättää pakoon, sätkyttelee hän pyhän avioliiton verkossa.
Ei ole narripeliä vastata tuollaiseen kysymykseen.
Ensimmäinen seikka, minkä Timar tajusi, oli se, että herra Brazovics oli juonut liian paljon anislikööriä. Siitä hänen rohkeutensa.
"Herraseni", hän vastasi levollisesti. "Minulla ei ole mitään aikeita neiti tyttärenne suhteen. Sitä vähemmän minulla voisi niitä olla, kun hän on jo toisen morsian, ja tämä toinen on vanha, hyvä ystäväni. Sanon teille, minkävuoksi käyn tässä talossa. Ellette olisi kysynyt, olisin vaiennut vielä kauan, mutta koska nyt kysytte minulta, niin tietäkää se nyt. Käyn talossanne, koska olen luvannut ystävä- ja sukulaisvainajallenne, jonka loppu oli niin surullinen, valvoa hänen orpoa lastaan. Käyn täällä nähdäkseni, miten huostaanne uskottua lasta kohdellaan. Tyttöä kohdellaan häpeällisesti, alhaisesti ja ilkeästi, herra Brazovics! Sanon sen teille vasten kasvoja omassa talossanne. Te olette kavaltanut hänen pienen omaisuutensa; niin juuri, kavaltanut, se on oikea sana. Ja koko perheenne tekee häpeällistä pilaa lapsiraukasta. Hänen sielunsa myrkytetään koko ijäkseen. Kohdatkoon Jumalan rangaistus teitä kaikkia senvuoksi! Ja nyt, herra Brazovics, olemme me kaksi viimeisen kerran olleet kahden teidän luonanne. Älkää toivoko elävänne sen päivän yli, jolloin minä palaan takaisin!"
Timar kääntyi ympäri korollaan ja heitti oven kiinni perässään. Mustekala vetäytyi sitävastoin takaisin savupilviensä tummiin syvyyksiin, kulautti sisäänsä vieläkin lasillisen anislikööriä ja ajatteli itsekseen, että hänen kai olisi pitänyt vastata tähän jotakin. Mutta mitä?
En todella itsekään tiedä, mitä hänen olisi pitänyt vastata.
Timar palasi vastaanottohuoneeseen, ei ainoastaan noutamaan hattuaan, jonka oli jättänyt sinne, vaan toisestakin syystä.
Timea istui yksin salissa. Atalia oli sulhasineen viereisessä huoneessa.