Mutta ennenkuin hän pani tämän aikeensa täytäntöön, kävi hän samana päivänä vielä kuusi kertaa Timarin luona. Ensimmäisellä kerralla hän toi mukanaan vaimonsa, toisella naimattoman tyttärensä, kolmannella naimisissa olevan tyttärensä, sitten poikansa, joka oli lopettanut koulunsa, ja sitten vielä koulua käyvän poikansa. Vaimolla oli muassaan oivallinen komornilais'czipo', pyöreä vehnäleipä, jonka alakuori oli punaruskea ja kiiltävä ja yläkuori keltainen loistava korppu; naimisissa oleva tytär antoi hänelle vadillisen reheviä maissijyviä, naimaton hunajakakun, joka oli koristettu punaisilla munilla, kultaisilla pähkinöillä ja kaikenlaatuisilla kirjavilla paperinpalasilla, kuten häälahjat tavallisesti; täysikasvuinen poika, joka oli tunnettu linnunpyydystäjä, toi linnunhäkin, jossa oli useita tiklejä ja punarintasatakieliä, ja koulupoika lausui runopukuisen onnittelun. Koko päivän he osoittivat hänelle kiitollisuuttaan ja seitsemännen kerran he tulivat yhdessä myöhään illalla hänen akkunansa alle ja lauloivat hänen kunniakseen ylistyslaulun rukouskirjasta.
… Mutta mitähän hänen kilpailijansa, herra Brazovics etunenässä laulaisivat hänelle saadessaan tietää hänen asettaneen heidät liukkaalle jäälle Monostorin maaostojen avulla?
Seitsemästoista luku.
MORSIUSPUKU.
Kolmen päivän perästä häät siis vietettäisiin.
Sunnuntai-iltapäivänä Atalia teki kierroksen ystävättäriensä luona. Morsiamen etuoikeus on saada tehdä nämä jäähyväisvierailut yksin, ilman äidillistä suojelusta. Onhan heillä niin paljon puhumista toisilleen — viimeisen kerran kohdatessaan tyttöinä.
Sohvi-rouva saattoi siis jäädä kotiin. Hän oli iloinen saadessaan kerrankin koko vuodessa päivän, jolloin hänen ei tarvinnut tehdä eikä vastaanottaa vierailuja, ei tarvinnut istua tyttärensä vartijana kuuntelemassa, miten keskusteltiin saksaksi, jota kieltä hän ei ensinkään ymmärtänyt, vaan sai jäädä kotiin ajattelemaan mennyttä onnellista palvelusaikaansa, jolloin hän vapaana sunnuntai-iltapäivänä täytti esiliinansa keitetyillä maissinjyvillä, istahti talon edustalla olevalle penkille ja istui siellä myöhään iltaan asti virnaillen muiden palvelijoiden kera ja pureskellen tuon tuostakin maissijyväsiä.
Tänäänkin oli tuollainen vapaa sunnuntai-iltapäivä ja keitettyjä maissinjyviä oli myös saatavissa. Toverit palvelusväen huoneesta vain puuttuivat keittiönpenkiltä. Sohvi-rouva oli antanut sekä sisäkön että keittäjättären mennä ulos saadakseen olla yksin keittiössä, sillä sisähuoneissa ei voinut heitellä ympärilleen maissinkuoria.
Viimein hän kuitenkin sai tasa-arvoista seuraa. Timea hiipi hänen luokseen. Hänelläkään ei ole tänään mitään tekemistä. Ompelutyö on valmis ja puku on ompelijattaren luona, joka luultavasti saa sen valmiiksi viimeisen päivän viimeiseksi tunniksi.
Timea sopii erinomaisen hyvin Sohvi-rouvan viereen keittiönpenkille. Samoinkuin tämä on hänkin olento, jota vain juuri ja juuri siedetään talossa. Erotus heidän välillään on vaan siinä, että Timea pitää itseään neitinä, jota vastoin kaikki ihmiset tietävät hänen olevan vain palvelijan, kun taasen jokainen pitää Sohvi-rouvaa talon rouvana hänen itsensä tuntiessa olevansa vain piika.