"Ja siihen tulee vastata?"
"Tietysti, pikku hupakko. Eikä vain sitä sanota, vaan pappi lukee edellä ensin sulhaselle, sitten morsiamelle valan, jonka mukaan he sitoutuvat rakastamaan toisiaan aina hylkäämättä toisiaan ennenkuin kuolema heidät erottaa. Sen he vannovat Isän Jumalan, Pojan ja Pyhän Hengen ja Neitsyt Maarian ja kaikkien pyhimysten nimessä ijankaikkisesta ijankaikkiseen amen! Ja koko kuoro laulaa sitten amen!"
Timea värisi.
Senjälkeen pappi ottaa molemmat vihkisormukset hopeavadilta ja panee toisen sulhasen, toisen morsiamen sormeen, panee sitten heidän kätensä toinen toisiinsa ja sitoo kultaisen nauhan niiden ympärille. Ja lukkari sekä kuoro laulavat urkujen säestämänä: "Gospodi pomiluj! Gospodi pomiluj!"
Oi, kuinka Timea piti noista sulosointuisista sanoista! Ne olivat varmaankin joku loitsu, joka toi siunauksen muassaan.
"Senjälkeen sulhanen ja morsian peitetään paksulla, kukikkaalla silkkipeitolla ja papin lukiessa siunausta heille pitää kaksi apulaista kukin hopeakruunuaan sulhasen ja morsiamen pään päällä."
"Ah!"
Kun Sohvi-rouva huomasi lapsen mielenkiinnon, koetti hän alttarikynttilöiden avulla vielä innokkaammin kiihottaa hänen mielikuvitustaan liekkiin.
"Sillä välin laulaa kuoro lakkaamatta: 'Gospodi pomiluj!' Pappi ottaa tämän aikana toisen hopeakruunun ja ojentaa sen sulhaselle antaakseen hänen suudella sitä. Kun hän on suudellut, panee pappi sen hänen päänsä päälle sanoen: 'Minä kruunaan sinut Jumalan palvelijaksi ja tämän Herran palvelijattaren herraksi!' Sitten hän ottaa toisen kruunun ja ojentaa sen morsiamelle antaakseen hänen suudella sitä."
"Paneeko hän kruunun hänenkin päähänsä?"