"Nyt minä koetan sitä", sanoi Atalia; "tahtoisin mielelläni nähdä, miten se sopii minulle."
Hänen täytyi ottaa kureliivit avukseen pakottaakseen muodot pukuun, joka hänen komean, hyvinkasvaneen vartalonsa päällä poimuili vielä plastillisemmin. Hän pani myös päähänsä morsiuskruunun ja katseli itseään seinäpeilissä.
Timea huokasi syvään ja kuiskasi vilpittömällä ihastuksella:
"Oi, kuinka olet kaunis! Sinä olet hyvin kaunis!"
Nyt olisi kenties ollut aika tehdä loppu ilveestä. Mutta niin ei tehty. Hänen täytyi kestää loppuun saakka, osaksi senvuoksi, että hänellä on niin suuria luuloja, osaksi senvuoksi, että on niin typerä. Hänen täytyi kärsiä rangaistuksensa.
Siten näyttelivät kaikki talon jäsenet koko päivän ivanäytelmää. Tyttöraukan pää oli jo aivan pyörällä monista onnitteluista. Hän väijyi ovella herra Katshukan tuloa ja nähdessään hänen tulevan, juoksi pois. Jos käännyttiin hänen puoleensa ja lausuttiin hänen nimensä, niin hän vapisi ja antoi nurinkurisia vastauksia mitä yksinkertaisimpiin kysymyksiin. Koko talo huvittelihe hänen kustannuksellaan.
Aavistikohan herra Katshuka mitään tästä?
Kenties.
Suututtiko se häntä.
Kenties se ei edes suututtanutkaan.