Mikael pysyi mykkänä.
"Tahdotteko minun puhuvan?"
Nämä sanat kuullessaan tuntui Mikaelista kuin maailma olisi luhistunut kokoon hänen päänsä päällä. Hän ei saanut sanottua sanaakaan.
"Tahdotteko minun puhuvan Timeasta?" kuiskasi Atalia kumartuen Timarin puoleen ja lumoten kauniilla käärmeen silmillään herpautuneen miehen tenhopiiriinsä.
"Mitä te tiedätte?" huudahti Mikael kiivaasti.
"Kaikki. — Tahdotteko minun puhuvan?"
Timar oli kahdenvaihella.
"Mutta minä sanon teille edeltäkäsin, että te tulette kovin onnettomaksi saadessanne tietää, mitä minä tiedän."
"Puhukaa!"
"Olkoon menneeksi! Kuulkaa! Minä tiedän yhtä hyvin kuin te itse, että Timea ei rakasta teitä. Te tiedätte yhtä hyvin kuin minä, ketä hän rakastaa. Mutta yhtä te ette tiedä, minkä minä tiedän, että Timea on teille uskollinen kuin enkeli."