Kylmä, myrskyinen sää on täydessä sopusoinnussa niiden ajatusten kanssa, jotka askartelevat Timarin aivoissa.
Tämä epäinhimillinen tyttö on oikeassa.
Ei yksistään mies ole onneton, vaan vaimokin.
Mutta mies on kaksinverroin onneton, sillä hänhän on aiheuttanut molempien onnettomuuden.
Nyt seuraa rangaistus hänen rikoksestaan.
Löytäessään Timean aarteet hän pidätti ne valloittaakseen niiden avulla tytön.
Hän on valloittanut hänet ja saa nyt kärsiä seuraukset.
Köyhä on vain laumaihminen, mutta köyhäkin voi silti olla onnellinen. Rikas on arvossapidetty ihminen; mutta silti voi rikas olla onneton.
Mutta miksi täytyy hänen olla onneton?
Eikö hänessä ole mitään rakastamisen arvoista? Eikö hänessä ole mitään niitä ominaisuuksia, joilla mies voi voittaa naisen rakkauden, — miellyttävät kasvot, ilmehikkäät silmät, voimakas, miehekäs vartalo, terve veri ja sydän, joka kykenee rakastamaan? Eikö häntä voisi nainen rakastaa, vaikka hän olisi köyhä ja alhaisessa asemassa, rakastaa häntä vain hänen itsensä takia?