"Ja kuitenkin, hän ei rakasta minua!"
Katkerin itsesyytös miehen rinnassa, vielä raskaampi kuin tietoisuus rikoksestaan, on tämä:
"Vaimoni ei voi rakastaa minua!"
Mutta miksi sitten elämme? Mikä tarkoitus on sitten olemassaolollamme? Kyntää, kylvää, tehdä kauppoja? Koota rahaa? Ja sitten taas alkaa kyntää ja kylvää ja tehdä kauppoja ja koota rahaa?
Kenties myös tehdä hyvää lähimmäisilleen?
Se, joka ei saa rakkautta omassa kodissaan, etsii sitä kodin ulkopuolelta.
Se, jonka koti on vailla rakkautta, alkaa istuttaa puita ja hänestä tulee pomoloogi. Tämä on ensi aste.
Toisessa asteessa hän antautuu ihmisystävällisiin yrityksiin ja harjoittaa hyväntekeväisyyttä.
Minkä palkkion hän saa siitä? Maksaako vaivan tehdä hyvää ihmisille?…
Nämä lohduttomat, katkerat, kiusaavat ajatukset seurasivat Mikaelia aina Bajaan asti. Siellä hän levähti.