"Siinä on myös pari paistia", muistutti Mikael. "Vai niin! Varo vain,
Almira, ettei Narcissa pääse sen kimppuun."
Noëmi tunsi loukkaantuvansa. "Oi, Narcissa ei suinkaan ole niin huonosti kasvatettu."
Rouva Terese suuteli häntä hyvittääkseen virheensä. Ja Noëmi leppyi.
"Mutta nyt menemme sisään", sanoi Terese ja tarttui tuttavallisesti
Mikaelin käsivarteen. "Tule mukaan, Noëmi!"
"Heti paikalla. Minä kannan samalla sisään korin; se onkin jo täynnä."
Suuri, veneenmuotoinen valkoisista pajunoksista punottu kori oli tien vieressä ja sen kukkuraista sisältöä peitti liinakankaan palanen. Noëmi valmistautui tarttumaan koriin molemmista kädensijoista.
Mikael juoksi luo.
Noëmi nauroi lapsellisesti, veitikkamaisesti ja veti liinan syrjään.
Kori oli täynnä ruusunlehtiä.
Mikael tarttui siitä huolimatta toiseen kädensijaan, ja niin kantoivat he yhdessä suurta ruusukoria polkua pitkin, jota molemmilta puolilta ympäröivät lavendelipensaat.
"Laitatteko ruusuvettä lehdistä?" kysyi Timar.