Siitä saattoi olla varma, ettei sen vihollinen ollut enää saarella.
Terese lähestyi Timaria. "Tunnetteko tätä miestä?"
"Olen kerran kohdannut hänet Galatz'issa. Hän tuli kerran laivaani ja käyttäytyi niin, etten saanut selville, oliko hän vakoilija vaiko salakuljettaja. Loppujen lopuksi ajoin hänet maihin. Siihen supistuu koko tuttavuutemme."
"Kuinka tulitte sitten ajatelleeksi, että hän olisi myrkyttänyt
Almiran?"
"Tunnustan totuuden. Joka ainoa sana, joka puhutaan alakerrassa, kuuluu ullakolle ja pantuani levolle oli minun pakko kuulla koko keskustelunne hänen kanssaan."
"Kuulitteko siis hänen uhkauksensakin? Jos minä en tyydyttäisi häntä, tarvitsisi hänen lausua vain yksi sana, ja me olisimme hukassa."
"Kuulin sen kyllä."
"Mitä siis ajattelette meistä? Että jokin suuri, sanomaton rikos on karkoittanut meidät tälle saarelle, kauas kaikesta kunniasta ja rehellisyydestä, eikö niin? Tai että meillä on täällä sellaista hommaa, josta ei uskalleta puhua? Tai että me olemme kirotun perheen kodittomia jälkeläisiä, jotka pysytteleivät täällä piilossa viranomaisten silmiltä? Sanokaa, mitä ajattelette meistä?"
"En mitään, rakas rouva. Minä en vaivaa aivojani sellaisella. Te olette yhdeksi yöksi vieraanvaraisesti antanut minulle katon pääni päälle. Siitä olen teille kiitollisuudenvelassa. Myrsky on la'annut. Huomenna minä jatkan matkaani enkä ajattele sen enempää, mitä olen kuullut ja nähnyt tällä saarella."
"Mutta minä en salli teidän jättävän meitä tällä lailla. Te olette tahtomattanne saanut kuulla asioita, joita ei saa jättää selittämättä. En tiedä miksi, mutta ensi näkemältä te herätitte minussa kunnioitusta, ja se ajatus vaivaa minua, että te eroaisitte meistä epäillen ja halveksien meitä. Tämä epäilys ei antaisi teidän enemmän kuin minunkaan nukkua tämän katon alla. Yö on tyyni ja sangen sovelias kuulemaan katkeran elämän salaisuudet. Ne kuultuanne saatte meitä tuomita. Minä en ole peittelevä mitään, vaan rehellisesti kertova totuuden. Kuultuanne tämän aution saaren ja tämän savimajan historian, ette enää ole sanova: 'Huomenna minä lähden pois enkä enää ajattele, mitä olen täällä nähnyt, mitä kuullut', vaan te olette vuosi vuodelta tuleva tänne takaisin, kun tienne käy tästä ohitse, ja te olette joka kerta lepäävä yön tämän rauhaisan katon alla. Istuutukaa tähän portaille viereeni ja kuunnelkaa majamme historiaa."