"Mutta miksi pitää rahaa olla maailmassa, kun se voi tehdä ihmisen niin huonoksi, ettei hän enää rakasta muuta kuin sitä?"
"Hänen velkansa, hänen sitoumuksensa siirrettiin nyt niille, jotka olivat olleet hänen ystäviään ja menneet hänelle takuuseen. Näiden ystävien joukossa oli minunkin mieheni."
"Ja nyt tuli Atanas Brazowics pyytämään takaajia täyttämään sopimuksen asettamat vaatimukset. Hän oli tosin antanut karanneelle velalliselle rahaa etukäteen, ja me suostuimmekin korvaamaan summan. Olisimme voineet myydä puolet maaomaisuudestamme, ja sillä olisi velka ollut peitetty. Mutta hän ei tahtonut kuulla siitä puhuttavankaan, vaan piti kiinni sopimuksen täyttämisestä. Ei voinut olla kysymystäkään siitä, kuinka paljon rahaa hän oli antanut; hänen piti saada ne rahasummat, jotka me olimme velvolliset maksamaan. Hän voitti sillä tavoin viidenkertaisesti. Hänen sopimuksensa oikeuttivat hänet näin menettelemään. Me rukoilimme häntä kyynelsilmin tyytymään pienempään voittoon, sillä häneen nähdenhän oli kyseessä vain suurempi tai pienempi voitto, eikä mikään tappio. Mutta hän pysyi järkähtämättömänä. Hän vaati takuumiehiä täyttämään kaikki hänen vaatimuksensa."
"Mutta, kysyn minä, mitä hyötyä on uskonnosta ja uskosta ja kaikista juutalais-kristillisistä uskontunnustuksista, kun on kerran sallittua esittää sellaisia vaatimuksia?"
"Asia tuli tuomioistuimen käsiteltäväksi. Langetettiin tuomio, jonka mukaan talomme, maamme, koko omaisuutemme otettaisiin takavarikkoon, sinetöitäisiin ja menisi vasaran alle."
"Mutta mitä hyötyä on laista ja yhteiskuntalaitoksesta, kun joku henkilö joutuu keppikerjäläiseksi velan tähden, josta hän ei itse ole nähnyt äyriäkään, ja näkee olevansa syösty kurjuuteen toisen henkilön tähden, joka on kadonnut näkymättömiin?"
"Teimme kaikkemme säästyäksemme täydellisestä turmiosta. Mieheni matkusti Ofeniin ja Wieniin pyytämään puheillepääsyä. Tiesimme kavalien petturien, jotka olivat karanneet toisten rahat mukanaan, tavallisesti oleskelevan Turkinmaalla ja me pyysimme toimittamaan Kristyanin luovuttamista pakottaaksemme hänet itsensä hyvittämään velkojansa. Mutta kaikkialla meille vastattiin, ettei siihen ollut voimaa."
"Mutta mitä hyötyä sitten on keisarista, ministereistä, maan mahtajista, kun ne eivät pysty suojaamaan sorrettuja alamaisiaan?"
"Tämän hirveän iskun takia, joka teki meistä keppikerjäläisiä, ampui miesparkani eräänä yönä kuulan sydämeensä."
"Hän ei voinut katsella perheensä kurjuutta, vaimonsa kyyneleitä, lapsensa nälän riuduttamia, kalpeita kasvoja, ja hän pakeni kauas meistä, tuonne maan alle."