Sitten he poistuivat poiketen veneelle vievälle ruohottuneelle polulle. Terese ja Almira seurasivat heitä rantaan. Noëmi sitävastoin kiipesi kallion huipulle. Istuen siellä sammaleen kukkien keskellä hän seurasi silmillään loittonevaa venettä.
Narcissa hiipi hänen luokseen, kääriytyi kiemuraan hänen polvelleen ja taivutti notkean kaulansa hänen poveaan vasten.
"Pois, sinä uskoton! Silläkö tavoin sinä minua rakastat! Sinä hylkäät minut ja liehakoit toista tyttöä, vain siksi, että hän on kaunis, mitä minä en ole. Mene, en enää välitä sinusta!"
Ja sitten hän painoi kissaa molemmin käsin povelleen, hyväili hienohipiäisellä leuallaan sen valkoista päätä — ja katseli veneen jälkeen. Hänen silmissään kimmelsi kyynel.
Viides luku.
ALI TSHORBADSHI.
Samana päivänä kulki "Pyhä Barbara" suotuisan sään vallitessa ylös Unkarin puoleista Tonavan haaraa. Päivän kuluessa ei tapahtunut mitään huomattavampaa. Illalla menivät kaikki aikaisin levolle. He olivat yhtä mieltä siitä, että edellisenä yönä oli nukuttu huonosti.
Mutta Timarin ei pitänyt tänäkään päivänä saaman rauhaa. Ankkurissa lepäävässä laivassa oli kaikki hiljaista ja vain aaltojen yksitoikkoinen loiske sen laitoja vastaan piti yötä valveilla. Mutta keskellä tätä hiljaisuutta tuntui hänestä, kuin olisi hänen naapurillaan jotain tärkeätä tekeillä. Sivuhytistä, jonka hänen hytistään erotti vain ohut lautaseinä, tunkeutui hänen kuuluviinsa useita eri ääniä, kuten kultarahojen kilinää, korkin vetämistä pullon suulta, sitten ikäänkuin jotain olisi sekoitettu lusikalla, kuin olisi lyöty yhteen käsiä ja kuin joku olisi alkanut pestä itseään keskellä yötä. Ja sitten taas sama huokaus, joka kuului edellisenä yönä: "Oi, Allah!"
Vihdoin kuului hiljainen naputus väliseinään. Eutym Trikalis huusi hänelle:
"Herra, tulkaa luokseni."