Timar pukeutui nopeasti ja riensi naapurinsa hyttiin. Täällä oli kaksi makuusijaa ja niiden välissä pieni pöytä. Toisen makuusijan eteen oli vedetty uutimet, toisessa makasi Eutym. Pöydällä näkyi lipas ja kaksi pientä lasia.
"Herra, mitä käskette?" alkoi Timar.
"En käske — pyydän."
"Vaivaako teitä mikään?"
"Kohta ei mikään enää minua vaivaa. Kuolen kohta Tahdon kuolla. Olen ottanut myrkkyä. Älä hätyytä. Istuudu tähän viereeni ja kuuntele, mitä minulla on sanomista. Timea ei herää, olen antanut hänelle opiumia tehdäkseni hänen unensa sikeäksi. Sillä tällä hetkellä hän ei saa olla hereillä. Älä keskeytä minua. Se, mitä sinulla on minulle sanomista, ei enää hyödytä minua, mutta minulla on sinulle paljon sanomista ja minulla on vain lyhyt hetki jälellä, sillä myrkky vaikuttaa nopeasti. Älä tee mitään turhia pelastamisyrityksiä! Tässä kädessäni minulla on vastamyrkky, jos katuisin, olisi vallassani tehdä tehty tekemättömäksi. Mutta minä en tahdo ja siinä teen oikein. Istuudu siis kuuntelemaan."
"Oikea nimeni ei ole Eutym Trikalis, vaan Ali Tshorbadshi. Olin jonkun aikaa kuvernöörinä Kandiassa ja sen jälkeen khazniarina Stambulissa. Tiedäthän, mitä tapahtuu Turkinmaalla parast'aikaa. Sulttaani panee käytäntöön uusia tapoja, ja kapinallisia syntyy. Sellaisina aikoina on ihmishengillä korkea hinta. Toinen puolue murhaa tuhansittain niitä, jotka eivät liity siihen, ja toinen sytyttää tuleen tuhansia niiden rakennuksia, jotka ovat ohjissa. Ei kukaan ole kyllin korkeassa asemassa ollakseen turvassa herransa tai orjansa kädeltä. Stambulin kajmakami kuristutti äskettäin kuusisataa kapinallista turkkilaista, ja hänet itsensä murhasi hänen oma orjansa Sofian moskeijassa. Jokainen uudistus maksaa ihmisverta. Sulttaanin vieraillessa Edrenessä vangittiin kaksikymmentäkuusi etevää miestä, kaksikymmentä mestattiin, toiset kuusi pantiin kidutuspenkkiin. Sitten kun he pelastuakseen olivat antaneet väärän todistuksen maan suurista, kuristettiin heidät. Senjälkeen vainottiin niitä, joita vastaan he olivat väärin todistaneet. Epäilyksenalaiset hävisivät eikä heistä kuultu mitään sen enempää. Sulttaanin kirjuri, Waffat-Effendi, lähetettiin Syyriaan, ja matkalla murhasivat hänet druusilaiset. Edrenen kuvernööri, Emir-Pasha, kutsui Pasha Pertaon aterialle luokseen. Aterian päätyttyä tarjottiin hänelle kuppi mustaa kahvia ja hänelle annettiin tiedoksi, että hänen, sulttaanin käskystä, tuli juoda myrkkyä tästä kupista. Pertao pyysi vain lupaa saada sekoittaa kahviin sitä myrkkyä, jota hänellä itsellään oli, sillä se surmasi varmemmin. Senjälkeen hän rukoili Allahin siunausta sulttaanille, peseytyi, rukoili ja kuoli. Vielä tänä päivänä kantaa jokainen etevä turkkilainen myrkkyä sinettisormuksessaan, jotta se olisi hänellä aina käsillä, kun hänen vuoronsa tulee."
"Tiesin minun vuoroni tulevan pian. Ei senvuoksi, että olisin liittynyt salaliittolaisiin, vaan kahdesta toisesta syystä olin kypsä silkkinyöriä varten. Nämä kaksi syytä olivat rahani ja tyttäreni."
"Rahani tarvitsi aarrekamari ja tyttäreni seralji."
"Kuoleminen ei ole vaikeata. Siihen olen valmistautunut. Mutta tytärtäni en jätä seraljiin enkä anna tehdä itsestäni kerjäläistä."
"Päätin tehdä vihollisteni laskuihin virheen pakenemalla Timean ja omaisuuteni kera."