"Meritietä en voinut valita, sillä silloin olisi minut pian saavutettu."
"Minulla oli jo jonkun aikaa ollut passi Unkariin valmiina. Pukeuduin nyt kreikkalaisen kauppamiehen valepukuun, ajoin pitkän partani ja saavuin salateitä Galatz'iin. Sieltä en voinut päästä eteenpäin maitse. Päätin silloin vuokrata laivan ja lastata sen ostamallani vehnällä. Täten saatoin parhaiten viedä rahani turvaan. — Kun sinä mainitsit varustajasi nimen, tulin hyvin iloiseksi. Atanas Brazowics on sukua minulle. Timean äiti oli kreikkalainen ja hänen perhekuntaansa. Minä olen usein tehnyt sille miehelle hyvää, nyt saa hän palkita hyvät tekoni. Allah on suuri ja viisas! Ei kukaan voi välttää kohtaloaan. Sinä aavistit heti minun olevan pakolaisen, vaikka et ollutkaan selvillä siitä, olitko tekemisissä rikollisen vaiko valtiollisen pakolaisen kanssa. Siitä huolimatta katsoit olevasi velvollinen laivan päällikkönä saattamaan huostaasi uskotun matkustajan turvaan. Ihmeellisellä tavalla sivuutimme Rautaportin kalliot ja pyörteet, uhkarohkean uskaliaasti vältimme takaa-ajavan turkkilaisen rosvolaivan, leikitellen osasimme kiertää ruttosulun ja tullitarkastuksen, mutta jätettyämme siten taaksemme kaikki kauhunkuvat, kompastuin oljenkorteen ja lankesin omaan hautaani."
"Tuo mies, joka eilen seurasi meitä yksinäiselle saarelle, oli Turkin hallituksen vakoilijoita. Minä tunnen hänet, ja hän tunsi epäilemättä minut. Ei kukaan muu kuin hän olisi voinut päästä jäljilleni. Nyt hän on ennättänyt edelleni ja Pancsowassa ollaan jo valmiina vangitsemaan minut. Vaiti, tiedän, mitä aiot sanoa: olemme jo Unkarin maalla ja toinen hallitus ei luovuta toiselle valtiollisia vankeja. Mutta he eivät vaadikaan minua valtiollisena vankina, vaan varkaana. Tosin syyttömästi, sillä se, mitä olen ottanut mukaani, on omaa omaisuuttani, ja jos valtiolla on minulta jotain saatavaa, niin on minulla kaksikymmentäseitsemän taloa Galatassa näiden saatavien maksamiseksi. Mutta siitä huolimatta tulevat he huutamaan jälessäni: 'Ottakaa varas kiinni!' Minun sanotaan varastaneen rahoja aarrekammiosta, ja Itävalta luovuttaa pakenevat varkaat silloin, kun turkkilaisten vakoilijain onnistuu nuuskia niiden jäljet. Tämä mies on tuntenut minut, ja sillä on kohtaloni ratkaistu."
Suuret hikikarpalot tunkivat puhujan otsalle. Hänen kasvonsa kävivät vahankelmeiksi.
"Anna minulle pisara vettä, että voin jatkaa."
"Minulla on vielä paljon sanottavaa sinulle."
"Itseäni en enää voi pelastaa, mutta kuolemalla voin pelastaa tyttäreni ja hänen omaisuutensa. Allah tahtoo siten, ja ken voisi paeta varjoaan?"
"Vanno siis uskosi ja kunniasi kautta täyttäväsi ne tehtävät, jotka sinulle annan."
"Ensiksikin: Kuoltuani älä hautaa minua maahan. Muhamettilainen ei tahdo tulla haudatuksi kristityn tavoin. Hautaa minut tavallisella merimiestavalla: ompele minut purjekankaaseen, ripusta raskas kivi pääni ja jalkojeni kohdalle ja laske minut Tonavan syvimpään kohtaan. Tee niin, poikani!"
"Ja kun kaikki on tehty, vie laivasi tarpeellisiin varokeinoihin ryhtyen Komorniin. Vartioi Timeaa!"