Kun Noëmi vihdoin oli itkenyt kyllikseen, katsahti hän Timariin kuin aurinko sadepilven takaa.
"Ja sinä saatoit salata asian minulta."
"Minä pelkäsin henkeäsi."
"Sinä et uskaltanut itkeä, etten minä näkisi sinun itkeneen!"
"Minä odotin aikaa, jolloin saisin itkeä."
"Kun sinä et ollut luonani, vaalit sairasta lastamme, ja minä toruin sinua siitä."
"Sinä et sanonut minulle pahaa sanaa, Mikael."
"Antaessasi minulle hänen suudelmansa, tiesit sen olevan jäähyväis-suudelman! Kun nuhtelin sinua siitä, että ompelit koristuksia itsellesi, ompelitkin sinä hänen kääreliinojaan. Kun sinä näytit minulle hymyilevät kasvot oli sinun sydämessäsi Jumalan Äidin seitsemän miekkaa. Oi, Noëmi, kuinka sinua jumaloin!"
Mutta Noëmi raukka pyysi vain hänen rakkauttaan.
Mikael veti hänet syliinsä.