"Mutta ethän sinä ole täällä. Kaikkihan on vain unta."
Ja näin sanoen hän pakottaa itsensä hereille ja katkoo unen kahleet, ja herää vihdoinkin.
Onkin itse asiassa jo aamu; auringonsäteet tunkeutuvat akkunaverhojen läpi. Lampunliekki lepattaa vielä maalatun porsliinivarjostimen takana ja vuoteessa makaa nukkuva nainen kasvot käsivartta vasten.
"Noëmi!" huudahti Mikael.
Nukkuva nainen heräsi huutoon ja katsahti ylös.
Se oli Timea…
"Tahdotteko jotakin?" hän kysyi, nopeasti nousten.
Hän oli herännyt ääneen eikä nimeen.
Mikael oli vielä unensa pauloissa. Hän katseli ihmeissään merkillistä muutosta. Noëmi on muuttunut Timeaksi.
"Timea…" hän änkötti unissaan.