"Minä se vain olen, Terese!"
Muutaman silmänräpäyksen kuluttua tuli rouva kuistille.
"Makaatteko yksin, Terese?" kysyi Timar.
"Makaan."
"Onko Noëmi mennyt ylös Dodin luo?"
"Ei, vaan Dodi on tullut alas Noëmin luo."
Timar katsahti ihmeissään Tereseen.
Rouva otti häntä kädestä ja vei hänet viekkaasti hymyillen talon taakse, missä oli toisen huoneen akkuna.
Tämäkin huone oli valoisa. Siellä paloi yölamppu.
Timar katsahti akkunasta sisään ja näki Noëmin nukkuvan valkoisella vuoteella. Hän piti käsivarttansa kultakutrisen enkelin ympärillä, joka nukkui hänen rinnallaan.