Ja sen lisäksi on kohtalo siunannut hänelle viime sairaudesta lähtien niin rautaisen terveyden, ettei mikään voi vahingoittaa häntä. Sen sijaan, että hän olisi vanhettunut, hän on vain nuortunut.
Koko kesä kului työssä.
Pienessä, edellisenä vuonna rakentamassaan talossa hän lopetti nyt puusepäntyöt, sitten seurasi sorvaaminen ja leikkaaminen. Hän varasti kaunotaiteillakin. Hän voitti niiltä luovan taidon. Oli ilo nähdä, miten pieni puutalo hänen talttansa avulla muodostui oikeaksi mestariteokseksi. Timarissa oli taiteilija mennyt hukkaan.
Kaikki pylväät, jotka kannattivat pientä kuistia, olivat erimuotoisia. Ensimmäinen muodostui kahdesta kiemurtelevasta käärmeestä, joiden päät muodostivat kapiteelin; toinen oli palmupuunrunko, jonka ympärillä kiemurteli eräs köynnöskasvi; kolmas esitti viiniköynnöstä, jota pitkin juoksi sisiliskoja ja oravia; neljäs oli kaislakimppu, joka kohosi akanthuslehdistä.
Ja sisältäkin ovat seinien paneelit pelkkää leikkaustyötä, kirjavaa mosaiikkia; pöydät ja tuolit ovat taidokkaasti liitetyt yhteen; lumivalkoinen orapihlajapuu muodostaa hauskan vaihtelun ruskean pähkinäpuun kera; leikkaukset taivasvuoteessakin osottavat taiteellista makua. Sitäpaitsi näkyy ovien lukoissa ja akkunahaoissa omintakeisia päähänpistoja. Sekä ovet että akkunat häviävät seiniin; edelliset työnnetään sivulle, jälkimmäiset ylöspäin ja ne avataan ja suljetaan harvinaisella tavalla muodostetuilla puusuluilla. Timarhan oli jo alunpitäen päättänyt, ettei koko talossa saisi olla ainoatakaan naulaa, jota hän ei itse olisi valmistanut, ja niinmuodoin ei siinä ollut palaakaan rautaa. Hän tahtoi rakentaa ja sisustaa sen omin käsin ja saaren omista tuotteista.
Vain akkunoiden suhteen hän oli hieman epätietoinen. Ensin hän jännitti hyttysverkon kehyksiin, mutta sellaisin akkunoin voisi taloa käyttää vain kesäasuntona ja sitäpaitsi sataisi sisään, kun luukut eivät olleet suletut. Sitten hän valmisti ruudut eläinten rakoista kuten eskimoilla on tapana; mutta ne pistivät liian selvästi silmään muuta komeutta vastaan. Vihdoin hän löysi, kauan ja tarkoin etsittyään, erään kalliomöhkäleen päältä kerroksen, kissankultaa, jota myös kutsutaan "Marianlasiksi." Tämän hän varovasti irroitti harmaakivestä, halkaisi hienon, läpikuultavan metallin ohuihin lehtisiin ja valmisti sitten kapeista, kauniisti leikatuista säleistä ristikon, joiden välit hän täytti Jumalan antamalla lasilla. Se oli orjantyötä. Ja tuolla suunnattoman rikkaalla miehellä oli kärsivällisyyttä vaivata itseään sellaisella työllä!
Mutta kuinka suuri olikaan hänen ilonsa, kun hän talon valmistuessa saattoi viedä rakkaansa sinne! Katsokaa, kaikki on minun kätteni työtä! Sellaista taloa ei edes kuningas saata lahjoittaa kuningattarelleen.
Dodi (toinen) oli jo neljän vuoden vanha, kun talo valmistui —
"Dodin talo."
Nyt Mikael sai muuta työtä. Hänen täytyi opettaa Dodia lukemaan.
Dodi oli vilkas poika. Viisas, terve ja hyvänluontoinen lapsi. Timar selitti itse tahtovansa opettaa hänelle kaikki, lukemaan ja kirjoittamaan, uimaan ja voimistelemaan; sittemmin käsittelemään kirvestä, höylää ja talttaa. Rakennus- ja leikkaustyöntekijä voi aina ansaita leipänsä. Dodin tulee oppia kaikkea sellaista.