Hän oli aina torjunut luotaan tämän ajatuksen. Nyt se oli hänen edessään, eikä hän voinut paeta.
Terese oli puhunut totta. Jo samana iltapäivänä laski maihin eräs tuttu hedelmäkauppias, ja kun Terese laski hänelle persikoilla täytettyjä koreja, meni hän tiedottomaksi ja vaipui maahan.
Onneksi hänet saatiin virkoamaan. Kolmen päivän perästä tuli hedelmäkauppias takaisin. Terese tahtoi kiirehtiä asiaa ja pyörtyi taaskin. Hedelmäkauppias huokasi syvään.
Parin päivän perästä hän tuli noutamaan hedelmiään. Nyt Mikael ja Noëmi eivät pyytäneet häntä Teresen luo, vaan luovuttivat itse hedelmät hänelle.
Hedelmäkauppias huomautti, että rouva-paran olisi paras — ripittää itsensä, koska hän kerran oli niin sairas.
* * * * *
Mikael punnitsi vakavasti mielessään, mitä oli kuullut Tereseltä.
Hän ei ainoastaan pitänyt tätä naista Noëmin äitinä ja ainoana tukena hänen poissaollessaan, mutta myös voimakkaana sieluna, jonka kohtalo oli valinnut, kuten profeetta Jeremiaan, koetellakseen häneen kaikkia kidutuskeinojaan — sieluna, joka ei masentunut näissä kärsimyksissä, ei joutunut epätoivoon eikä alentanut itseään, vaan kärsi, vaikeni ja toimi.
Hänen kuolemansa samoin kuin hänen elämänsä on todistava, mitä hän on kestänyt ja kärsinyt.
Ja niin Timar tuli vakuutetuksi siitä, että hänen kohtalonsa oli vienyt hänet yhteen tämän naisen kanssa, jotta tämä hänessä saisi korvauksen suurista kärsimyksistään, ja jotta kaikki hänen vihansa ja syntinsä, joilla hänen omatuntonsa oli raskautettu, ja jotka suuressa maailmassa olivat haudattuina loistavien valheiden pyramiidien alle, sovitettaisiin tällä pienellä saarella. Kaikki hyveet ja oikeudenmukaisuus, kaikki hyvä, jota hän elämässään on tehnyt, on rajoitettu tälle pienelle alueelle.