Hän löysi laatan, jonka voi työntää syrjään, jonka jälkeen vain ohut lasiruutu jäi tähän paikkaan.
Hän katsahti huoneeseen.
Pöydällä paloi lamppu, jossa oli varjostin himmeätä, hiottua lasia.
Timea käveli edestakaisin huoneessa.
Valkoinen, koruompeleinen puku hulmahteli hänen lanteillaan; yhteenpuristetut kädet riippuivat alaspäin.
Ovi vierashuoneeseen avautui ja Sohvi-rouva astui sisään. Hän sanoi hiljaa jotakin Timealle.
Mutta Timar kuuli tämänkin hiljaisen kuiskauksen. Syvennys oli
Dionysoksen korvan kaltainen; se vangitsi jokaisen äänteen.
"Saako hän tulla?" kysyi Sohvi-rouva.
"Minä odotan häntä", vastasi Timea.
Senjälkeen Sohvi-rouva taas poistui.
Timea avasi nyt piironkinsa laatikon ja otti sieltä esille erään esineen.