Ei kenkään edes ajattele pettää, tai häväistä häntä, tai varastaa häneltä, ei edes särkeä hitustakaan hänen kunniansa timantista. He vaalivat hänen kunniaansa kuin aarretta.
Mitä? Jos nyt joku sanoisi: "Mutta eihän se ole totta!"
… Miten lämpimästi hänen vaimonsa ylisti häntä!
"Minut, palvelijattaren, hän teki talonsa hallitsijaksi."
Se ei ole totta. Sinä olit hallitsija, hän palvelija. Sinun omaisuudellasi hän teki itsensä herraksi, ja vasta senjälkeen hän antoi sen sinulle.
"Hänellä ei ole ketään muuta kuin minut. Minä olen ainoa olento, jonka nähdessään hänen synkät kasvonsa kirkastuvat."
Se ei ole totta. Hän nauttii rakkautta ja onnea eräässä maailman kolkassa, missä hän pettää sinua, rikkoo valansa ja pilkkaa uskollisuuttasi!
"Minäkö halveksisin häntä jota kaikki kunnioittavat?"
Mutta miksi kaikki kunnioittavat häntä? — Siksi, että häntä ei kukaan tunne. Jos Timea nyt kuulisi ja näkisi, millaista hänen sisällään on, sanoisikohan hän silloinkin: "Minä tahdon jakaa hänen nimensä häpeän, niinkuin olen jakanut sen loistonkin?"
Niin, hän sanoisi siten.