Äkkiä Noëmi kirkaisi:
"Äiti, kuulitko? Kaksi laukausta toisella rannalla!"
He kuuntelivat. Helteisessä ilmassa vallitsi syvä hiljaisuus.
"Nyt taas kaksi laukausta! Äiti, mitä tämä merkitsee?"
Terese yritti häntä rauhoittaa.
"Ne ovat metsästäjiä, lapsi kulta."
Mutta Noëmi kalpeni kuin akaasiankukka hänen päänsä päällä. Hän painoi käsillään sydäntään, sopertaen:
"Oi, ei, ei! Hän ei enää milloinkaan ole palaava takaisin!"
Ja nyt häntä ahdisti, ettei hän ollut sanonut tuota pientä "sinä" sanaa, jota hän niin lämpimästi oli häneltä pyytänyt.
* * * * *