"Sano yhdellä kertaa, mitä toivot."
"Hyvä, minä sanon. Armollinen herra näyttää kärsimättömältä. Kenties herra haluaa panna levolle?"
Näin sanoen hän otti jälleen pyssyn uunin luota; istuutui tuolille ja piti kivääriä molemmin käsin edessään ollakseen joka hetki valmis ampumaan.
"Minä en siis pyydä nyt noita sataatuhatta korkoa teidän armoltanne, en pyydä muuta kuin — Vapaan Saaren."
Oli kuin salama olisi iskenyt Timariin. Nämä sanat herättivät hänet tylsyyden tilastaan.
"Mitä te sillä tekisitte?"
"Ensinnäkin siitä tulisi minulle pakopaikka, johon eivät minkään kansan vainukoirat osaisi. Toiseksi on luonnollista, että teidän armonne, niin kauan kuin minulle ja teidän armollenne on viisainta, että pysyn siellä, varustaa minut kaikella, mitä sydämeni halaa, kaikella, mikä on hyvää ja kallista."
Timar suuttui nyt hänen hullun pyyntönsä vuoksi.
"Voi, älkää nyt tässä laskeko typerää leikkiä. Pyytäkää joku summa, miten suuri hyvänsä. Lähtekää sen kera, minne haluatte. Menetelkää sen kanssa mielenne mukaan, mutta saarta ette saa. Se on typerä toivomus."
"Ei niin typerä kuin miltä se näyttää, illustrissime! Nähkääs, ilma tuolla saarella on oivallinen; juuri sellainen, jota minä tarvitsen saadakseni takaisin terveyteni, joka on niin suuresti huonontunut Etelä-Ameriikassa. Terese-vainajalta olen kuullut saarella kasvavan yrttejä, jotka parantavat kaikki haavat. Diossegi'n kasviopista olen lukenut niiden voivan kasvattaa yhteen pannussa kiehuvat lihapalatkin. Sybariittisten elintapojen jälkeen halajan kultaisen aikakauden maalaisnautintoja. Antakaa minulle Vapaa Saari, armoseremissime!"