"Jää!" ähkyi rääkätty.
"Ahaa, joko antaudut?" huusi rangaistusvanki, "no, istuutukaamme siis vielä kerran. Ensinnäkin sinä siis luovutat Vapaan saaren minulle?"
Timar turvautui heikkoon tunneseikkaan käyttääkseen sitä puolustusaseena.
"Vapaa Saarihan ei kuulu minulle, vaan Noëmille."
"Aivan oikea huomautus. Mutta minun pyyntöni ei silti ole vähemmin oikeutettu. Vapaa Saari kuuluu Noëmille, mutta Noëmi kuuluu sinulle."
"Mitä sillä tarkoitat?" kysyi Timar katse sekavana.
"No, älä pyöritä silmiäsi noin hurjasti! Etkö tiedä olevasi sidottu? Kyselkäämme järjestyksessä. Asia on kyllä järjestettävissä. Sinä kirjoitat kirjeen Noëmille. Minä itse jätän sen hänelle. Ilkeä, musta peto on jo silloin heittänyt henkensä, joten minä voin rauhassa astua saarelle. Kirjeessä sinä sanot kiltisti jäähyväiset Noëmille; sinä sanot, ettet voi naida häntä, syystä että katkaisemattomat siteet kahlehtivat sinut toisaalle; sinulla on vaimo, kaunis Timea, jonka Noëmi varmaan muistaa. Sinä kirjoitat aikovasi huolehtia hänestä kunnollisesti. Sinä olet antanut hänen entisen sulhasensa palata Uudesta Maailmasta ja hän on kaunis, kelpo poika, joka on nytkin valmis naimaan hänet ja unohtamaan entisyyden. Sinä lupaat myös kaikin puolin huolehtia molemmista sekä annat siunauksesi meille ja toivot meidän elävän onnellisina."
"Mitä? Tahdotko Noëminkin omaksesi?"
"Tuhat tulimmaista! Kuvitteletko kenties minun aikovan asettua saarellesi kuin mikäkin Robinson? Minä tarvitsen elämän sulostuttajaa yksinäisyydessä. Tuolla kaukana olen ennättänyt kyllästyä mustasilmäisten ja mustakutristen naisten syleilyihin; nyt olen nähnyt Noëmin kultakiharat ja sinisilmät ja aivan rakastunut häneen. Sitäpaitsi hän on lyönyt minua kasvoihin ja ajanut minut ulos ovesta, ja siitä on minun saatava hyvitystä. Ja onko jalompaa kostoa kuin maksaa korvapuusti suudelmalla? Minä tahdon päästä tämän vastahakoisen haltiattaren hallitsijaksi. Se on nyt minun päähänpistoni. Ja mikä oikeus sinulla on asettua sitä vastustamaan? Enkö minä ole Noëmin kihlattu? Enkö minä voi tehdä häntä lailliseksi vaimokseni ja saattaa hänet jälleen kunniaan, jotavastoin sinä, joka et milloinkaan voi naida häntä, vain teet hänet onnettomaksi."
Oi, tämä ihminen vuodattaa sulatettua rasvaa Timarin sydämeen!