"Huomenna annan sen takaisin teille, herra majuri. Sallikaa minun pitää se niin kauan — olenhan ansainnut sen."
Herra Katshuka sadatteli taitamattomuuttaan. Hänestä tuntui kuin se selittämätön painajainen, jonka hän tunsi rinnassaan, olisi tullut kahta voimakkaammaksi.
Tultuaan kadulle oli hänen mahdoton mennä kotiinsa. Hän kääntyi kasarmin tielle ja sanoi vartioupseerille:
"Toveri, pyydän sinut häihini huomenna, mutta suostu pyyntööni ja salli minun tehdä kierros kanssasi."
* * * * *
Palvelusväen huoneessa oli iloa.
Kun majuri soitti ovenvartijaa mennessään, tiedettiin rouvan olevan yksin ja silloin lähti kamarineiti hänen luokseen kysymään, käskikö hän mitään.
Timea luuli kamarineidin näyttäneen valoa majurille portaissa. Hän käski tytön mennä nukkumaan; hän kyllä riisuutuisi yksikseen.
Kamarineiti palasi muiden luo.
"Nyt olisi hyvä saada pieni lasillinen punssia päälle", arveli kuski, kun ovenvartiakin oli palannut ja pistänyt avaimen taskuunsa.