Toivomuksen mukaisesti avautui ovi ja Atalia-neiti astui sisään kantaen tarjotinta täynnä punssilaseja, jotka soivat toisiaan vasten kuin aavemainen kellonsoitto.
Se on jokapäiväinen kestitys, joka varsinkin tänä iltana on täysin paikallaan.
"Eläköön hyvä neitimme!" kaikui joka suusta.
Atalia asettaa punssitarjottimen pöydälle. Lasien seassa on porsliinimalja, täynnä sokeria, johon on lisäksi hierottu pomeranssinkuorta, siksi se on niin kellertävää ja tuoksuu niin suloiselle.
Sohvi-rouva juo mieluummin teetä punssin kera. Paljon rommia ja vielä enemmän pomeranssisokeria.
"Etkö itse juo kanssamme?" kysyi hän tyttäreltään.
"En, kiitos, olen jo juonut teetä herrasväen kanssa; minulla on päänsärkyä ja menen nukkumaan."
Sitten hän sanoi äidilleen hyvää yötä ja kehoitti palvelijoita menemään pian nukkumaan, sillä seuraavana päivänä täytyi nousta aikaisin ylös.
He hyökkäsivät ahnaasti punssin ja sokerin kimppuun ja heistä oli tarjottu nektari oivallista.
Sohvi-rouvan mielestä ei asia ollut niin.