Timea horjahtelee muutamia askelia häntä kohti sapeli kädessään, mutta syöksyy sitten tajuttomana matolle.
* * * * *
Sohvi-rouvan huudon kuuluessa kaikuu kiireisiä askeleita kadulta.
Vartiojoukko lähestyy.
Majuri joutuu ensinnä luo. Sohvi-rouva tuntee hänet ja huutaa:
"Juoskaa, kiiruhtakaa! Timea murhataan!"
Majuri soittaa ja kolkuttaa portin luona, mutta kukaan ei tule avaamaan. Sotilaat koettavat murtaa sitä, mutta se ei anna perään.
"Herättäkää palvelusväki, niin että saamme portin auki", huutaa majuri.
Sohvi-rouva juoksee sokean rohkeudella, jommoisen hirveä säikähdys saa aikaan, pimeiden käytävien ja huoneiden läpi lakkaamatta töytäisten vasten huonekaluja ja ovipieliä. Vihdoin hän osaa palvelijain huoneeseen.
Täällä hän taas näki unensa edessään. Palvelijat nukkuivat sikin sokin: kuski selällään keittiön penkillä, kamaripalvelija pöytään nojaten, talonmies, lattialla pitkällään ja kamarineiti liedellä pää riippuen ulospäin. Kynttilä jalan suusta lepatti loppuunpalaneen kynttilän viimeinen liekki, heittäen kaameaa valoa karkeaan joukkoon.
"Talossa on murhaajia!" huusi Sohvi-rouva vapisevalla äänellä nukkujille. Vain kuorsaukset vastasivat huutoon.