Ja Timea unohtaa käsiensä olevan haavoittuneet. Kädet ristissä hän rukoilee herroja, tuomaria, lääkäriä ja sulhastaan pitämään asiaa salassa… olemaan ilmaisematta sitä kenellekään.
Mutta sehän on mahdottomuus.
Todistukset ovat tuomarin käsissä eikä Atalialle löydy armoa muualta kuin Jumalan tyköä.
Timea itse ei voi kauemmin vetäytyä pois lain alaisuudesta. Heti kun hän voi poistua huoneestaan, on hänen astuttava tuomioistuimen eteen ja kohdattava Atalia.
Oi, se on julma velvollisuus.
Ei hän nytkään saata sanoa muuta kuin, ettei voi muistaa, mitä tapahtui murhayrityksen hetkenä.
Nyt oli kiirehdittävä häitä. Timea voi vain herra Katshukan puolisona astua tuomioistuimen eteen.
Niin pian kuin hänen terveydentilansa sallii, tapahtuu vihkimistoimitus kotona kaikessa hiljaisuudessa, ilman laulua, ilman soittoa, ilman vieraita ja hääjuhlia. Vain pappi ja marsalkat, tuomari ja kotilääkäri — ovat läsnä. Ei mitään vierailuja vastaanoteta.
Kun Timea on tullut niin voimiinsa, että hän saattaa ajaa takaisin komitaattitaloon, kutsutaan hänet puolisoineen oikeuden eteen kuuluteltavaksi Atalian asiassa.
Inhimillinen oikeus ei sääli häntä, vaan pakottaa hänet vielä kerran murhaajan näkyviin.