Noëmi oli järkevä. Hän ei itkenyt. Tiesihän hän Mikaelin tulevan takaisin. Hän ajatteli paljon enemmän matkarepun täyttämistä.
"Tulee jo yö siksi kun pääset toiselle rannalle", hän sanoi hellällä huolenpidolla Mikaelille. "Eikö sinulla ole asetta?"
"Ei. Ei kukaan tee minulle pahaa."
"Mutta kas, tuossahan onkin pistooli repussasi", sanoi Noëmi vetäen uteliaana ampuma-aseen esiin.
Mutta silloin hän kalpeni.
"Se on hänen aseensa!"
Timar säikähtyi tytön ilmettä.
"Silloin kun sinä lähdit luotamme viime kerralla", sanoi tyttö kiivaasti, "väijyi hän sinua toisella rannalla ja ampui jälkeesi tällä pistoolilla."
"Kuinka pistää päähäsi sellainen ajatus?"
"Minä kuulin hänen molemmat laukauksensa ja sitten sinun. Niin se on.
Sinä otit häneltä pistoolin."