Timar hämmästyi sitä, että rakastavaiset näkevät sellaistakin, jota eivät heidän silmänsä erota. Hän ei voinut väittää vastaan.
"Oletko surmannut hänet?" kysyi tyttö.
"En."
"Mitä olet sitten hänelle tehnyt?"
"Älä enää pelkää häntä. Hän on lähtenyt Brasiliaan. Välillämme on nyt puolet maapalloa."
"Minä näkisin mieluummin välillämme kolme jalkaa maata!" huudahti
Noëmi kiivaasti tarttuen Mikaelin käteen.
Mikael katsahti hämmästyneenä Noëmin kasvoihin.
"Sinä? Sinullako on tuollaisia murha-ajatuksia, sinulla, joka et voi nähdä kanaakaan tapettavan, jolla ei ole omaatuntoa polkea kuoliaaksi hämähäkkiäkään eikä pistää perhosta neulaan!"
"Mutta hänet, joka voisi riistää sinut minulta, hänet voisin minä surmata, samantekevää, olisiko se ihminen tai paholainen tai aave!…"
Ja näin sanoen hän syleili intohimoisesti rakastettua miestä. Mies värisi ja hehkui.