Mutta Timea ei sanallakaan kosketellut sitä asiaa.
Hän työnsi kaksi tuolia kirjoituspöydän luo ja laski kätensä avoimelle pääkirjalle.
"Tässä, herrani, näette liikeasioittenne kannan siitä lähtien, kun jätitte niiden hoidon minun käsiini."
"Tekö itse olette hoitanut niitä?"
"Käsitin teidän sitä tarkoittaneen. Kirjeestänne näin teidän alottaneen suurenmoisen yrityksen: unkarilaisten jauhojen ulosviennin. Minä huomasin sekä omaisuutenne että luottonne ja kauppiaskunnianne olevan tässä pantuna alttiiksi, vieläpä tärkeän teollisuushaaran synnyn riippuvan tämän yrityksen onnellisesta ratkaisusta. Minä en ymmärtänyt tätä liikettä, mutta minä ymmärsin asian riippuvan suuremmassa määrin omantunnontarkasta, luotettavasta huolenpidosta kuin liiketottumuksesta. Minä en senvuoksi luovuttanut sitä kolmansiin käsiin. Heti saatuani teidän kirjelmänne lähdin Levetincz'iin ja ryhdyin kehoituksenne mukaisesti johtamaan kaikkea. Opiskelin kirjanpitoa ja opin tulemaan toimeen laskuissa. Luulen teidän löytävän kaikki hyvässä järjestyksessä. Kirjat ja kassansisältö pitävät yhtä."
Timar katseli ihmetellen tuota naista, joka niin levollisesti harkiten osasi johtaa käsiensä kautta kulkevia miljoonia määräpaikkaansa, vetää sisään ja antaa ulos ja nopeasti pelastaa ne pääomat, jotka olivat vaarassa, — ja joka ymmärsi vieläkin enemmän.
"Onni on suosinut meitä tänä vuonna", jatkoi Timea, "ja on korvannut minun puuttuvat tietoni. Näiden viiden kuukauden nettotulo on viisisataatuhatta guldenia. Tämä summa ei kumminkaan ole vapaana, minä olen, teidän valtakirjaanne käyttäen, sijoittanut sen uusiin liikeyrityksiin."
Minkähänlaatuisia liikeyrityksiä naisen järki keksinee?
"Teidän ensimmäinen jauholähetyksenne Brasiliaan onnistui täydellisesti. Unkarilaiset jauhot tulivat Etelä-Amerikan markkinoilla suosituiksi. Niin kirjoittavat teidän asiamiehenne Rio Janeirosta, jotka kaikki yksimielisesti ylistävät teidän pääasiamiehenne, Teodor Kristyanin kuntoa ja rehellisyyttä."
Timar ajatteli itsekseen: "Menettelen minä kuinka hullusti tahansa, on teollani aina hyvät seuraukset, ja suurinkin hullutus, johon ryhdyn, muuttuu viisaudeksi. Milloin tämä on päättyvä?"