"Saatuani nämä tiedot harkitsin, miten te itse olisitte menetellyt. Ajattelin, että on käytettävä tilaisuutta hyväkseen ja kaikin voimin vallattava ne markkinat, jotka täten avautuivat. Vuokrasin heti useita myllyjä. Hankin uusia laivoja ja lastautin ne, ja tällä haavaa on teillä uusi jauholähetys matkalla Etelä-Amerikkaan, ja sillä te voitte lyödä laudalta kaikki kilpailijat."
Mikael hämmästyi. Tämä nainen oli rohkeampi kuin moni mies. Jonkun toisen vaimo olisi huolellisesti lukinnut saadut rahat, hukkumisen pelosta, mutta tämä uskaltaa jatkaa puolisonsa alkamaa liikeyritystä kymmenkertaisen mittakaavan mukaan!
"Minä arvelin, että te olisitte menetellyt samalla lailla", sanoi
Timea.
"Olisin kyllä."
"Muutoin osottautui alotteemme oikeaksi, koska heti meidän ryhdyttyämme kasvavalla innostuksella yritykseen, tuli jäljessämme heti kokonainen kilpailijoiden sarja, jotka nyt päätäpahkaa jauhattavat vehnää ja kuljettavat jauhoja tynnyreissä Brasiliaan. Mutta teidän ei tarvitse olla huolissanne siitä. Me voitamme ne kaikki. Ei kenkään niistä tunne sitä salaisuutta, jossa unkarilaisten jauhojen etu oikeastaan on."
"Mikä se sitten on?"
"Jos joku olisi kysynyt sitä vaimoltaan, olisi hän kenties voinut saada tietää sen. Minä pääsin perille asiasta vertailemalla amerikkalaisen viljan hintoja. En nähnyt missään niin raskasta vehnää kuin unkarilainen on. Meidän täytyy siis jauhattaa täysipainoista tavaraa, voittaaksemme amerikkalaisen. Mutta tähänastiset kilpailijamme ovat ottaneet kevyempää tavaraa, ja siksi he epäonnistuivat meidän pysyessämme voitonpuolella."
Mikael hämmästyi hämmästymistään. Sillä aikaa kuin hän itse kuukausimääriä oli maannut väijymässä paratiisin kiellettyä hedelmää, uhrasi tämä hento nainen päivät ja yöt voittaakseen ne vaikeudet, jotka liittyivät tähän laajakantoiseen yritykseen. Hän askarteli kuivassa, sieluaherpaisevassa työssä ja hankki uutta ylistystä, loistoa ja kunniaa miehensä nimelle, kieltäytyen itse kaikesta nautinnosta. Hän kätki ihanan, nuorekkaan olentonsa tänne kauas tasankojen suoperäisiin viljaviin seutuihin. Hän tyytyi kaikkiin vaikeuksiin, rasittui, solmi liikeyrityksiä ja piti silmällä kaikkea, — tekipä hän enemmänkin, hän, suloinen puoliso, joka kaivautui liikeasioiden vaivoihin, vaikka oli luotu elämännautintoihin, ei edes kysynyt kotiinpalaavalta mieheltään: No, mitä sinä olet tehnyt sillä aikaa?
Mikael suuteli Timean kättä pyhällä, aralla kunnioituksella, jommoisella me suutelemme kallista vainajaa, joka ei enää kuulu meille, vaan hautaan eikä enää tunne suudelmaamme.
Kun hän muisteli Timeaa sinä aikana, jonka hän oli viettänyt saarella itseunhotuksen juopumuksessa, ajatteli hän aina: Hän etsii itselleen huvitusta matkustelemalla tai lähtemällä kylpylaitokseen. Rahaahan hänellä oli yllin kyllin ja hän saattoi sillä tehdä, mitä halusi, — nyt hänen täytyi nähdä, mikä oli ollut Timean huvina: tehdä laskuja, istua konttorissa, vaihtaa kirjeitä ja oppia ilman kielienopettajaa kahta vierasta kieltä — ja kaikkea tätä hän oli tehnyt täyttääkseen puolisonsa toivomuksen.