Timar sai kuulla vaimoltaan suuremmoisesti laajennetun liikkeensä kaikista haaroista. Tämä käsitti välitys-, diskontto- ja pörssiasioita, maanviljelystä ja tehdasteollisuutta, ja kaikista näistä liikkeenhaaroista teki Timea miehelleen tarkan tilin. Konsolin, pörssipaperien ja metallirahan kurssista, vuokrista, alivuokraajista, raskaasta ja kevyestä tavarasta, välityspalkkioista, liikapainosta, tonnipainosta, ulkomaisten rahalajien sekasotkusta, mitasta ja painosta — kaikessa tässä hän liikkui niin nopeasti kuin hän olisi aivan nuoruudestaan asti ollut tottunut siihen. Hänen oli myös usein täytynyt ajaa riita-asioita ja solmia vaikeita sopimuksia, jotka vaativat suurta asioihin perehtymistä; mutta nämäkin hän oli suorittanut tyydyttävällä tavalla. — Timar oli varma siitä, että jos hän itse olisi suorittanut kaiken tämän viidessä kuukaudessa, olisi hän ollut työssä aamusta iltaan. Kuinka vaikea olikaan sellainen tehtävä ollut nuorelle naiselle, jonka vielä lisäksi oli ensin perehdyttävä näihin toimiin. Eihän hänelle voinut jäädä kylliksi aikaa edes levätäkseen.
"Mutta tehän olette minun edestäni tehnyt täällä hirvittävän työn."
"Se on tosi; alussa joutui työ hitaasti, mutta sitten minä totuin siihen, eikä se silloin enää väsyttänyt. Työ tekee hyvää."
Mikä surumielinen lohdutus! Nuori vaimo löytää lohdutusta työstä!
Mikael veti Timean käden luokseen. Syvä surumielisyys kuvastui hänen kasvoillaan. Hänen sydämensä oli niin raskas.
Oi jospa hän vain olisi tiennyt, mitä Timea sillä hetkellä ajatteli!
Hän ei voinut saada kirjoituspöydän avainta mielestään.
Jos Timea on päässyt hänen salaisuutensa perille, niin on hänen menettelytapansa vain hirvittävä tuomio, joka on langetettu hänen päälleen osoittamaan, mikä erotus on syyttäjän ja syytetyn välillä.
"Ettekö ole koko tänä aikana oleskellut Komornissa?" hän kysyi.
"Vain kerran kun minun täytyi kirjoituspöytänne laatikosta etsiä
Scaramellin kanssa tehtyä sopimusta."
Timar tunsi veren hyytyvän suonissaan.