Timean kasvot eivät ilmaisseet kerrassaan mitään.
"Nyt me lähdemme Komorniin", sanoi Timar; "asiat ovat järjestyksessä; meidän on odotettava tietoja laivojemme kohtalosta, ja ne tiedot eivät voi saapua ennen kuin talvella."
"Hyvä on!"
"Tai tahdotteko kenties mieluummin matkustaa Schweiziin tai Italiaan?
Nyt on juuri soveliain aika."
"Ei, Mikael, me olemme kyllin kauan olleet erossa; olkaamme nyt yhdessä."
Mutta ei ainoakaan kädenpuristus osoita, miksi hän tahtoisi olla
Mikaelin kanssa.
Mikael ei rohjennut sanoa hänelle ainoatakaan hellää sanaa.
Valehtelisiko hän vielä enemmän?
Ja siitä huolimatta — kuinka paljon hänen olikaan valehdeltava!
Aamusta iltaan! Onhan hänen vaitiolonsakin valhetta!
Kirjojen ja paperien tarkastamiseen meni koko iltapäivä. Illalliseksi oli kutsuttu kaksi vierasta, tilanhoitaja ja korkea-arvoinen herra tuomiorovasti.