"Älkää uskoko häntä. Aina siitä saakka, kun tulimme Levetincz'iin, vaivaa häntä hirveä päänsärky. Se on hermosärkyä, jonka hän on saanut aivorasituksesta ja epäterveellisestä ilmanalasta. Äskettäin näin hänen päässään harmaan hiuksen. Mutta hän salaa tautinsa, siksi kunnes makaa vuoteessa, eikä enää nouse, eikä hän siinäkään valita."
Timar tunsi hengessä samoja tuskia kuin rikollinen, joka on kidutuspenkillä.
Eikä hänellä ollut rohkeutta sanoa vaimolleen: "Jos sinä olet sairas, niin salli minun maata huoneessasi, että voisin hoitaa sinua."
Ei, ei, hän pelkäsi unessa lausuvansa Noëmin nimeä ja vaimon voivan kuulla sen, kun tuskat pitivät häntä valveilla puoli yötä.
Hänen täytyi paeta häävuodettaan.
Seuraavana päivänä he läksivät Komorniin. He matkustivat postihevosilla. Mikael istui vastapäätä naisia. Matka oli ikävä. Elo oli jo korjattu ja yksitoikkoiset niittymaat kohtasivat silmää kaikkialla. Ei kenkään ajajista puhunut mitään. Kaikkien kolmen oli vaikea pysyä hereillä.
Mutta iltapäivällä ei Timar enää voinut kestää vaimonsa mykkää katsetta ja hänen salaperäisiä, arvoituksellisia kasvojaan. Muka saadakseen polttaa hän istuutui ajajan viereen ja jäikin sinne.
Noustessaan pois eräällä asemalla valitteli Atalia huonoja teitä, hirvittävää kuumuutta, vaivaavia kärpäsparvia, tukahuttavaa pölyä ja matkan muita vaikeuksia. Majatalot olivat likaisia, vuoteet epämukavia, ruoka vastenmielistä, viini hapanta, vesi ei ollut puhdasta, kasvot, joita näki, aivan kauhistuttavia. Hän tunsi olevansa koko matkan ajan kuolemansairas, hän oli ylönantamaisillaan, hänellä oli kuumetta, pää oli halkeamaisillaan; miten silloin Timea mahtoikaan kärsiä, hän kun oli niin hermostunut.
Koko tien oli Timarin pakko kuunnella tätä valitusta. Timea ei sitävastoin päästänyt kuuluviin ainoatakaan valituksen ääntä.
Kun he tulivat Komorniin, otti Sohvi-rouva heidät vastaan selittäen aivan harmaantuneensa yksinäisyydessään. Hänkö olisi harmaantunut! Päinvastoin hän oli viihtynyt kuin kala vedessä saadessaan päivät päästään vaeltaa talosta taloon juoruamassa oikein sydämensä pohjasta.