"Minä en ole vielä sanonut teille kaikkea", hän puhui Timealle. "Samasta paikasta, mistä sain kuvan, löysin nämäkin korut ja ostin ne teille. Ottakaa ne lahjaksi minulta." Ja näin sanoen hän laski korun toisensa jälkeen Timean helmaan, kunnes säkenöivä joukko peitti tämän koko esiliinan. Se oli kuin haltijattaren lahja "Tuhannesta ja Yhdestä yöstä."
Atalia seisoi vieressä, kalpeana kateudesta ja kädet nyrkkiin puristettuna katkeruudesta. — Sillä kaikki tuo olisi voinut olla hänen!
Mutta Timean kasvot synkistyivät ja muuttuivat jälleen marmorikylmiksi. Hän katseli välinpitämättömänä sylissään olevia jalokiviä. Timanttien ja rubiinien säteet eivät lämmittäneet häntä.
Viides luku.
UUSI VIERAS.
Pitkä talvi kului liikeasioiden hoidossa. Ainakin nimittävät rikkaat raharuhtinaat tätä liikeasiainhoidoksi.
Levetinczy alkoi tottua asemaansa. Rikkaus synnyttää hyviä unia. Hän matkusti usein Wieniin ja otti osaa suurten pankkiirien huvituksiin. Hän näki edessään monta hyvää esimerkkiä. Se, joka omistaa miljoonia, voi sallia itselleen ylellisyyden ostaa jalokivikauppiaalta uudenvuodenlahjoja kaksi kappaletta joka lajia ilahuttaakseen yhtä aikaa kahta sydäntä — toisella rouvaansa, joka istuu kotona vastaanottamassa vieraita juhlia vietettäessä, muun ajan kuluessa perhehuolissa; toisella jotakin toista naista, joka joko tanssii tai laulaa, mutta kummassakin tapauksessa vaatii hienon hotellin asunnokseen, koruja ja pitsejä. Timar oli kyllin onnellinen saadakseen olla mukana sekä rahaparoonien kotoisissa juhlissa, joissa kunnioitettavat naiset kaatavat teetä ja kysyvät vieraalta, miten hänen perheensä voi, että myös näissä toisin järjestetyissä iltakutsuissa, joissa sangen kursailemattomat naiset ilmeisellä mieltymyksellä antautuvat samppanjan nauttimiseen, ja missä jokainen härnää Timaria kysymyksellä, eikö hänellä vielä ole mitään tuttavuuksia oopperassa.
Punastuminen, jolla hyväluontoinen Timar vastaa sentapaisiin viittauksiin, lisää vain yleistä iloa. "Mitä te ajattelette!" sanoo eräs miljoonanomistaja totisena; "herra Levetinczy on hyveellisen aviomiehen esikuva." — "Ei siihen mitään taitoa tarvita", sanoo toinen, "kun vaimo on niin kaunis ja sielukas, ettei sellaista ole koko Wienissä." — "Hän on saituri", sanoo hänen selkänsä takana kolmas, jota puistattaa ajatellessaan, mitä sellainen pitsejä ja silkkiä nielevä olento tulee maksamaan. — Toiset taas juttelevat keskenään ja levittelevät salaisuutta, että Timar on onneton mies, jonka sydän pysyy kylmänä, vaikka kuka tahansa panisi sen koetukselle. — Itse asiassa häntä viekottelevatkin monet kauniit ja nerokkaat naiset, jotka ovat opetelleet taitoa valloittaa miehiä ja saavuttaneetkin jonkunlaisen taituruuden; mutta Timar pysyy kylmänä ja luoksepääsemättömänä kaikille viehätyksille, kaikille viekotuksille. Hän on tunteeton.
"Oikean aviomiehen esikuva!" sanovat hänen ihailijansa. "Inhoittava ihminen!" kuuluu sitävastoin hänen vihamiestensä leiristä.
Mutta hän vaikenee ja ajattelee — Noëmia.