Mikä ijäisyys olikaan tämä kuuden kuukauden aika, jolloin hänen oli elettävä erossa Noëmista, jolloin hänen aina täytyi ajatella häntä, eikä voinut uskoa kenellekään ajatustensa sisältöä!
Usein hän yllättää itsensä juuri kertomassa niistä. Kerran hänen istuessaan aterialla kotonaan, ovat nämä sanat livahtamaisillaan hänen suustaan: "Kas! Juuri tuollaisia omenia saa sillä saarella, missä Noëmi asuu." Kun Timean silmät joskus ilmaisivat hänellä olevan päänsärkyä, tuntee Timar kiusausta sanoa hänelle: "Ah, kun Noëmilla oli päänsärkyä haihtui se heti, kun panin käteni hänen otsalleen." Ja kun hän näkee Timean suosikin, valkoisen kissan, on hänen huulillaan kysymys: "Oi, Narcissa, minne emäntäsi on joutunut?"
Mutta hänellä on täysi syy olla varoillaan, sillä talossa on eräs olento, joka argussilmin vartioi ei ainoastaan Timeaa, vaan myös häntä.
Atalialta ei saattanut jäädä huomaamatta, että Timar paluunsa jälkeen oli vähemmän raskasmielinen kuin ennen. Kaikkia hämmästytti hänen vilkas ulkonäkönsä. Siinä piili joku salaisuus. Eikä Atalia voinut sallia kenenkään tuntevan onnea tämän katon alla. Mistä hän oli varastanut onnensa? Miksi hän ei kärsi, niinkuin Atalia tahtoo nähdä hänen kärsivän?
Liikeasiat kävivät hyvin. Uuden vuoden ensimmäisenä kuukautena tuli tietoja Amerikasta. Jauholähetys oli onnellisesti tullut perille, ja nyt oli menestys varma. Unkarilaiset jauhot olivat saavuttaneet niin suuren maineen Etelä-Amerikassa, että myytiin kotimaisiakin jauhoja unkarilaisina. Brasiliassa oleva Itävallan konsuli kiirehti antamaan hallitukselleen tietoja tästä huomattavasta seikasta, jonka avulla ulkomaankauppaa oli lisätty tärkeällä vientitavaralla. Seurauksena tästä sai Timar kuninkaallisen neuvoksen nimen ja sitäpaitsi Pyhän Stepanuksen ritarikunnan pienemmän ristin tunnustukseksi niistä palveluksista, joita hän oli tehnyt isänmaalle kaupan ja yleisen talouselämän alalla.
Kuinka hymyilikään hänen sisäinen ivanhenkensä, kun ritarikunnan merkki ripustettiin hänen rinnalleen ja häntä kutsuttiin arvonimellä "Teidän armonne." Ja pahahenki kuiskasi hänen korvaansa: "Siitä saat kiittää kahta naista, Timeaa ja Noëmia."
Vähätpä siitä! Purppuraväri keksittiin siten, että erään rakastuneen paimenen pieni koira söi purppurasimpukan, ja sen kuono tuli punaiseksi. Siitä huolimatta on purppurasta tullut maankuulu kauppatavara.
Herra Levetinczy alkoi nyt vasta nousta komornilaisten silmissä. Ei ole kylliksi, että on rikas. Mutta kun henkilö sitäpaitsi on kuninkaallinen neuvos, silloin täytyy häntä jo kunnioittaa.
Kaikki riensivät onnittelemaan häntä; virkamiehet, ammattikunnat, maistraatti, papisto ja kirkkoneuvosto. Hän vastaanotti heidät kaikki armollisesti.
Herra Johan Fabulakin tuli hänen luokseen onnitellakseen laivurien ammattikunnan puolesta. Hän esiintyi arvonsa mukaisessa juhlapuvussa. Unkarilaisessa lyhyessä, tummansinisestä silkistä tehdyssä takissa loisti kolme riviä pähkinänsuuruista näkinkengänmuotoista hopeanappia, toiselta olkapäältä toiselle riippui kämmenenlevyinen hopeaketju suurine lukkomaisine medaljongeineen, johon Komornin kultaseppä oli painanut Julius Caesarin kuvan. Lähetystön muutkin jäsenet olivat samanlaisissa puvuissa ja yhtä komeasti varustettuja. Vielä siihen aikaan kuului Komornin laivurien juhlapukuun hopeanapit ja ketjut.