Vuonna 1848 noin keskipaikoilla Joulukuuta oli joka ihminen niin kiivas kuin suinkin mahdollista sotaan, ja varsinkaan täällä Pestissä ei ollut rauha ollenkaan muodinmukainen.
Suuressa krouvissa vieraat pitivät aika melua oluthaarikkansa ääressä.
Sotasanoma oli tullut, sota oli syttymäisillään yli koko Euroopan.
Ainoasti yhden pöydän ääressä istui kaksi miestä ääneti, joihin olisi sopinut tuo saksalainen sananlasku: "Der eine schveigt, der andere hört zu." (toinen on vaiti, toinen häntä kuultelee.)
Mutta toinen heistä kuitenkin mitä tarkimmalla huomiolla näkyi sitä mietiskelevän, miksi toinen oli vaiti. Hän ei vilkuttanut tuikeita silmiänsä hetkeksikään pois kumppalistaan. Tämä tarkkahuomioinen mies ei ollut kukaan muu kuin kunnon János, joka jo Metternich'in aikana oli ollut poliisi-konstapelina ja vanginvartijan apulaisena kunniallisessa Pestin kaupungissa, eikä ollut nytkään, vaikka Metternich oli vallan kukkulalta pois sysätty, menettänyt virkaansa, niinkuin sen pois sysätyn ministerin käskyläisille muuten oli käynyt — ja siitä jo sopii meidän kohta ensisilmäykseltäkin aavistaa, että hän se on, jonka olemme ottaneet onnen kantamoisten perikuvaksi.
Samoin, kun mainitsemme, että tuo toinen mies, jota tämä niin luulokkailla silmillä katselee, on eilen Wienistä tullut naulaseppä, niin saattaa jo siitäkin jokainen arvata, hänen olevan niitä, joihin onni on seljin kääntynyt — ei ainoastaan senvuoksi, kun János-konstapeli häntä niin luulokkailla silmillä katselee, vaan varsinkin siitä syystä, kun hän Unkarinmaalle on tullut itseänsä muka naulojen takomisella elättämään, jota konstikasta ammattia täällä mustalaiset harjoittavat miehissä jok'ainoan kyläraitin päässä.
János-konstapeli ei ollut lukenut Lavater'in kirjoja, mutta monivuotisen kokemuksensa nojalla hän jo heti paikalla arvasi tuon ihmisen ulkonäöstä, että joku vastavallankumouksellinen hanke oli saattava sen kaulan paulaan.
János istuihe likemmäksi.
"Mistäs herra on?" kysyi hän viekkaalla katsannolla vieraalta.
"Ohoh! — — Wienin kaupungista", huoahti toinen, oluthaarikkansa pohjaan katsoen.
"Mitäs sieltä kuuluu?"