"Vaan enhän minä tiedä, mikä täällä teillä on tapana!"
"Jos maljaa ehdottaa tahdoit, olisit sanonut näin: Eläköön perustuslaillinen vapaus! Eläköön Yli- tai Ali-Tonavan armeija! Eläköön painolain kautta turvattu painovapaus! Tai jotain muuta semmoista."
"Ohoh, korkea-arvoinen herra, enhän minä kuukaudessakaan jaksaisi kaikkea sitä saada päähäni!"
"Mutta kolmessa kuukaudessa kuitenkin luulisin sinun sen oppivan.
János-konstapeli, vie se mies koppiin."
Kunnon János-konstapeli siis tarttui tuomionsa saanutta pahantekijää kynkkäluuhun ja vei sopivaan turvalliseen paikkaan, missä sillä oli tarpeeksi jouto-aikaa miettiä sitä seikkaa, minkä kumman syyn tähden hän sinne oli joutunut.
* * * * *
Kolme kuukautta oli kulunut, oltiin keskipaikoilla Maaliskuuta.
Kunnon János-konstapeli, tarkkana kuin ainakin päästi rangaistuksensa kärsineen naulasepän irti, ja tämä, todistaakseen, kuinka suuresti hänen tunteensa olivat parantuneet János'in peräänkatsannon alla ja saattaakseen itseänsä János'in hyvään suosioon, nyt juhlallisella äänellä, vaikka se hänen juhlallisuutensa vähän väkinäiseltä näytti, huudahti:
"Eläköön vapaus! Eläköön Unkarin armeija!"
János-konstapeli oli ensihetkenä niinkuin ukkosen nuoli häneen olisi iskenyt, vaan toisena hetkenä hän taas jo iski naulasepän kynkkäluuhun kiinni, ja ennenkuin se raukka vielä olikaan hämmästyksistään tointunut, jo seisottiin taas tuossa pienessä tuvassa.