Lihavan, verevän herran sijassa kuitenkin nyt istui laiska, mustaverinen herra, joka kuultuaan kanteen-alaisen rikoksen, ei sallinut hänelle mitään sananvuoroa, vaan soimasi häntä pahanpäiväisesti ja ilmoitti, että, jos pahempia tahtoi välttää, hänen nyt tulisi vasta aina huutaa: "Eläköön keisarin sotaväki! Eläköön keisarin säätämä perustuslaki! Eläköön yhtenäinen ja mahtava Itävalta!"
Sillä ja kolmekuukautisen vankeuden tuomiolla pääsi naulaseppä pahemmista seurauksista. Ennenkuin vielä oli kolmatta askeltakaan astunut vankihuoneen ovelta, vietiin hän siis takaisin koppiin ja sai istua siellä lainmukaiset kolme kuukauttansa.
* * * * *
Taas oli kolme kuukautta kulunut. Oli Kesäkuu, enpä varmaan tiedä, mikä päivä lienee ollut.
Kunnon János-konstapeli taas päästi vankinsa valloilleen. Tämä jo vankihuoneen kynnyksellä alkoi juhlallisesti lausua hänelle neuvottuja lepyttäväisiä sanoja:
"Eläköön Windischgrätz'in herttua! Eläköön loistava Itävalta!"
János-konstapeli katsahti ympärilleen, minkälaisia aseita saisi käteensä tuon paranemattoman ihmisen kukistukseksi.
"Eikös siinä vielä kyllin, että sinut kahdesti koppiin on pistetty? Etkö vieläkään ole oppinut, mitä tulee puhua? Tulepahan vaan taas tänne!"
Ja hän vei hänet kolmannen kerran samaan pieneen tupaan. Mustaverisen, laihan herran sijassa taas istui lihava, verevä herra, joka otti kanteen-alaisen tutkintoon.
"Sinua visapäätä!" tiuskasi tämä, kuultuaan tehdyn pahanteon. "Tiedätkö, että siitä, mitä suustasi olet päästänyt, jos en olisi niin armollinen ja omalla edesvastauksellani tuomitsisi sinua ainoasti kolmen kuukauden vankeuteen, vaan lähettäisin sinut sota-oikeuden eteen, sinut kenties revittäsiin neljäksi palaksi!"