Mutta kun hän tarttui tuohon inhottavaan rangaistusvitsaan, jonka tarkoituksena oli häväistä ja eläinten tasalle alentaa luomisen kruunua, kaikkivaltiaan mestarityötä, ihmistä, nousi hänen sisäinen olentonsa taaskin kapinaan. Tuo jalo käsi, joka oli tottunut miekkaa liikuttelemaan sekä kypäriä ja rautapaitoja ruhjomaan epäsi koskeakaan edes keppiin, vielä vähemmin taipui sitä tanssittamaan avuttomain poikaraukkain alastomilla seljillä.
Mutta toisin määräsi ohjesääntö.
Hän oli vasta ainoastaan noviisi [munkin kokelas], eikä siis vielä tietänyt, että ihmisessä asuu seitsemänkymmentä seitsemän perkelettä, ja että joka lyönnillä, minkä tuo syntinen ruumis saa, ainakin yksi paholainen lähtee tiehensä, joten siis piekseminen oikeastaan on suurin hyvätyö, mitä joku saattaa tehdä lähimmäisellensä.
Sekin piti hänen tulla tietämään.
Nyt kuului priorin ääni eteisestä.
"Siegfried! tule tänne!"
Siegfried hengitti keveämmästi. Nopeasti antoi hän pähkinävitsan guardianille takaisin ja virkkaen: "priori kutsuu minua", valmistautui lähtemään ulos.
"Priorilla on valta käskeä. Mene siis kiireesti!"
Siegfried aikoi vetää kaapun yllensä ja kengät jalkoihinsa, mutta guardiani esti sen sanomalla:
"Mene semmoisena kuin olet! Takaisin olet tuleva joko toisessa asussa tai entisissä rääsyissäsi ja paljasjalkaisena."