"Saat! — Ota kirje mukanasi kammioosi, tutki sitä ja rukoile Herraa että hän ymmärryksesi valaisisi ja sieluasi vahvistaisi. Sillä toimi, joka sinulle on uskottu, on epäilemättä yhtä tärkeä ja vaikea, kuin lähetystoimi Skyttain ja villi-ihmisten maassa. Omnia ad majorem Dei Gloriam."
Siegfried poistui kammioonsa. Se oli ahdas, pieni, kapea, matala huone, viittä askelta pitkä, kahta leveä. Kalustoa ei ollut muuta kun karkea, matala vuode lattialla ja ristiinnaulitun kuva seinällä. Siegfried ei käynyt maata vaan käveli tuntikausia edestakaisin kopissaan, ikäänkuin vangittu leijona häkissään. Kirje virui avonaisena vuoteella ja siihen missä tämä kirje oli, ei munkkimme saattanut päätänsä levolle kallistaa.
Aamu ei enää ollut kaukana, kun päätös vihdoinkin kypsyi hänen sielussaan. Kirje sai poistua vuoteelta, jolle sen sijaan oikaistiin väsynyt ruumis. Pian vaipuikin Siegfried syvään, virkistävään uneen, josta ei edes aamukellon soidessa herännyt.
Hän havahtui vasta sitte, kun guardiani käsivarresta' puisteli.
Yhdellä hypyllä oli hän lattialla.
"Ergo, Siegfried, tandem: miten olet päättänyt?"
Siegfried astui paljaalla jalallaan kirjeen päälle ja vastasi: "näin".
"Bene, valmista siis itsesi ja seuraa minua. Pojat odottavat vielä rangaistustansa."
"Pidättäkää! Priori sanoi, että ne kaksi vuotta koeajastani, jolloin minun on täytymys halvimpia töitä toimitella, ovat lopussa. Nyt seuraa kolme opiskelun vuotta, sen jälkeen vaelluksen aika. Pyövelin tehtäviin harjoittelemisesta ei hän mitään maininnut."
"Erehdyt, Siegfried! Muistappas! Seitsemäntenä vuotena pitää sinun mennä Espanjaan, niin sanoi priori. Se merkitsee sitä, että sinun vuoden ajan täytyy olla pyhän inquisitionin palveluksessa. [Inquisitioni oli hengellinen tuomioistuin, joka tutki ja rankaisi paavin opista luopuneita. Suom.] Tule siis nyt jo totuttelemaan itseäsi semmoiseen toimeen."