Ehkä tuo ilmestys ennustaa hänen kuolemaansa!
Jospa niin kävisikin.
Ilmestys astuu alas alttarikehyksestä, harppaa lattialle yli pyhien kirjojen ja rukousnauhojen. Nainen hypähtää ylös, kiljasee ja nostaa suojellen, rukoillen kätensä. Silloin kuulee hän mainittavan nimeänsä.
Magdaleenasta tuntuu, kuin tekisi maailma täyskäännöksen kulussaan.
Lopulta vaipuu hän tainnoksissa maahan.
Kun hän taaskin tietoisuuteen tuli, tunsi hän säteet eräistä silmistä ylitsensä virtailevan; ne lämmittivät, elähyttivät, kuin aurinko armas.
Oliko se todellakin hän?… Kenties uneksui hän vielä… Oli tainnoksissa ja sielunsa silmillä näki ajatustensa esineen… Ei tämä on lihaa ja verta… Se on todella hän… "Teodor."
Vaistomaisesti huulet tämän nimen lausuivat.
Myös hänelle oli hän aina vaan "Teodor."
"Tulitko sinä taivaasta tänne minun luokseni, rakkaani?"
Nuori munkki nyökkäsi surullisesti päätään myöntymyksen merkiksi. Siltä näyttikin todella, että hän kuolleiden valtakunnasta tulee. Niin kalpeat olivat poskensa, niin kylmät kätensä.