"Minä en häntä edes tunnekkaan."
"Sitä parempi. Tuo aijottu puolisosi on nimittäin vanha, ruma, sairas ja patajuoppo. Sitäpaitsi on hän jo ollut kuusi kertaa naimisissa ennen. Lisäksi on hän sozianilainen mielipiteiltään."
"Siis Jumalankieltäjä?"
"Hän kieltää pyhän Kolminaisuuden. Hänen mielestään on Kristus vain hurskas ihminen eikä mitään muuta sekä Pyhä Henki ainoastaan valkea kyyhkynen."
"Pelasta minut hänestä!" rukoili tyttöraukka, munkin polvia syleillen.
"Jos niin tahdot."
"Tahdon, tahdon toki. Mutta miten ja mistä tulit tänne? Kuinka pääsit?"
"Tulin todellakin läpi helvetin. Läpi pitkän, maanalaisen käytävän, jonka itse paholainen varmaankin on tehnyt ja jossa vielä näkyy jälkiä hänen ilkeydestään ja saastaisuudestaan. Kamalata on tätä tietä kulkea. Sen olemassa-olon sain tietää eräästä vanhasta kirjasta, jonka sisällöstä kymmenen oppinutta ennen minua oli turhaan yrittänyt selvää ottaa, vaan sitte vihdoin narri osotti minulle oikean selityksen. Sekin oli paholaisen työtä. Helvetti asukkaineen saattoi myös minut muutaman sangen vastenmielisen henkilön seuraan. Munkistomme ankarat säännöt pakottivat minut kasvattajaksi ja rippi-isäksi taloon erään rouvan, jota kammoan enempi kuin beliaalia kaikkine käskyläisineen! Asun Madocsanyn kreivittären linnassa."
Tyttö puristi rintaansa ja syvä huokaus kuului hänen huuliltansa.
"Se on minun helvettini ja minun paholaiseni. Kauheaa kidutusta on, että minun joka päivä täytyy nähdä tuota naista, jota minä sydämeni pohjasta inhoon, aina ensimäisestä kohtauksestamme saakka. Sillä vastenmielinen ja iljettävä on aina nainen, olkoonpa sitte kuinka kaunis tahansa, joka tunteensa miehelle ilmoittaa ja lempensä pyytämättä tarjoo. Sitäpaitsi on minun, hänen rippi-isänään, täytynyt kuulla ja vieläkin joka päivä täytyy kuulla, mitä syntisimpiä ja viettelevämpiä ajatuksia, joita tuo turmeltunut, saastunut ja harhaan joutunut sielu on siittänyt. Olen myös saanut tietää tavan, jolla hän leskeksi tuli. Mutta ripin salaisuutena nämä asiat jäävät sieluuni ainaisiksi sinetillä tukituiksi, sillä pyhä sakramentti sulkee suuni. Näistä teoista, näistä ajatuksista pitää minun Jumalan puolesta hänelle julistaa absolutiooni [synninpäästö], vapahdus, anteeksiantamus, vaikka en suinkaan sitä saattaisi milloinkaan tehdä omasta puolestani. — Eikö tämä kaikki ole pahempaa kuin itse helvetti?"