Tyttö puristi lujasti nuoren miehen kättä ja sanoi:
"Olet oikeassa. Meistä molemmista olet sinä enimmin kärsinyt. Minä en enää valita."
"Tunnen myös sinun kärsimyksesi sangen hyvin. Kiusaajattarelleni on erityinen nautinto kertoa sinusta kaikellaista, jonka hän tietää minun sieluani haavoittavan. Hän tietää kaikki, mitä teillä tapahtuu ja kertoo ne minua kiduttaaksensa. Mutta meidän ei pitäisi aikaa kuluttaa turhalla vaikeroimisella. Sinun täytyy kohta kotiasi palata, samoin minunkin olopaikkaani. Minulla on pitkä maanalainen tie käytävänä ja minun pitää vielä pimeän aikana Madocsanyyn ehtiä, ettei kukaan matkaani huomaisi eikä käytävääni oppisi tuntemaan. Vastaa siis pian: Tahdotko mennä luostariin eli ei?"
"Se on minun ainoa toivoni täällä maan päällä."
"Tulee toteutumaan. Sitävarten pitää minun antaa tieto tästä sinun päätöksestäsi erään luostarin abbedissalle. Sitte vien sinut salaisesti maanalaista käytävää myöten Madocsanyyn, josta muuan nunna sinut kulettaa suletuissa vaunuissa luostariinsa. Se vaatii valmistusta ja suurta varovaisuutta. Kaikessa tapauksessa määrätkäämme aika, jolloin täällä jälleen toisemme tapaamme."
"Ensi sunnuntaina."
"Sanokaamme — joka sunnuntai, heti puoliyön jälkeen. Ennen en minä voi saapua, sillä se kelvoton ylhäisyys, jonka kasvattajana minulla on kadehtimaton kunnia olla, ei nuku koskaan aikaisemmin, ja illan viettokumppanini, narri, tulee myöskin vasta siihen aikaan tukkihumalaan."
"Mutta sanoppas!" kysyi tyttö, "mistä tiesit, että minut täältä, tähän aikaan saattaisit tavata? Saitko unessa ilmestyksen?"
"Voisin koko maailmalle valehdella, mutta sinulle sanon totuuden. Minua ei johtanut mikään ilmestys eikä ihmetyö, vaan minä tulin, koska vakuutettu olin, että sinut täällä voisin kohdata. Tänäänhän on nimittäin veljesi kuolinpäivä, jota tavallisuuden mukaan teillä vietetään suurella juomakalaasilla. Mutta ethän sinä voi olla semmoisessa huoneessa, jonka seinät kajahtelemat juoppojen inhottavasta melusta; luonnollisesti pakenet veljesi haudalle, siellä yösi rukouksissa viettääksesi. Rukoilet sekä kuolleen että hänen murhaajansa sielun autuudeksi. Näin harkitsin. Mutta sitäpaitsi olin päättänyt, että ellen sinua täällä tapaisi, tunkeutuisin aina linnaan asti ja koettaisin luoksesi päästä. Arvelin, että koska siellä varmaankin nyt juhlan johdosta on koko joukko munkkipukuisia narreja, minunkin on mahdollisuus tuntemattomana heidän turvissaan sisälle päästä ja sinua etsiä."
Nuorukainen huomasi kauhun ilmeen, joka tytön kasvoissa näkyi hänen puheensa johdosta. Magdaleena tarttui munkin molempiin käsiin ja puristi niitä suonenvedon tapaisesti.