"Olen."
He kättelivät ja erosivat.
Siegfried katosi jälleen alttarin salaaman käytävän suuhun. Pyhä Antonius julkeine seuralaisineen kääntyi taas paikallensa. Takana loistava kynttilän valo muodosti hetkiseksi kunniakehän kuvan pään ympäri ja tornin pieni kello kilahteli uudelleen. Se oli salaisen kellolaitoksen kautta tunnelitien yhteydessä, niin että jos joku tätä kulki, koneisto pani malmin soimaan, joten linnassa tiedettiin, milloin joku Madocsanysta tuli pitkin virran alaskäytävää. Siten olivat hussilaiset aikanaan antaneet tietoja toisilleen. Samassa kun kello vaikeni, sammui alttarikuvan kunniakehyskin. Olikin jo kello kaksi aamusella; kukot alkoivat laulaa. Magdaleena pilkisteli peloissaan milloin taaksensa, milloin jalkoihinsa. Kirkon ovelle ehdittyänsä kääntyi hän ympäri, nähdäkseen eikö vain Sofia-sisar häntä seurannut. Ulkona oli vielä suurempi hirmu: Toinen karhuista oli paneutunut levolle juuri oven eteen. Se nukkui.
Tavattomalla urhoollisuudella uskalsi tyttö pedon yli astua. Se ei herännyt. Mutta sitävastoin oli toinen karhu valveilla ja pureskeli kiukuissaan muuatta kovaa luunsolmua, jota hän ei ollut voinut hampaillaan rikkijauhaa.
"Jumala minua armahtakoon!" huokasi Magdaleena ja heitti pedolle jäännöksen hunajakakusta.
Villi-eläin rauhoittuikin ja salli neidin rauhassa vahingoittumattomana kiiruhtaa linnaan takaisin.
Mutta armotyön olisi peto tehnyt, jos olisi siinä rikkirepinyt tytön; olisi siinä myös taivaalle marttyyrin antanut.
VII.
Madocsanyn linnanherrattaren oikea nimi oli Idalia, mutta häntä kutsuttiin yleensä lisänimellä Venus. Hän olikin hyvin tuon kuuluisan jumalattaren tapainen, ei ainoastaan kauneuteensa nähden, mutta myöskin elintapojensa vuoksi. Kun hän rakasti, teki hän sen aina mielettömyyteen menevällä intohimolla. Mutta jos hänen lempensä sattui sammumaan, niin tuli viha sijaan, katkera viha, joka oli kuolettava. Venus homicida. Intohimo ei koskaan hänessä sammunut, se vaan muutti väriä ja leimuamistapaa. Kehen se sattui, sen se poltti, joko tavalla tai toisella.
Sangen nuorena ja sydämensä ääntä noudattaen oli hän mennyt naimisiin. Silloin oli hänen puolisonsa muhkea ritari, kuollessaan sitävastoin murtunut vanhus. Ja kuitenkaan ei tuo avioliitto ollut kestänyt kahdeksaa vuotta kauvemmin. Sanottiin, että hänet oli myrkytetty; kenties olikin kreivittären viini ollut noitajuomalla sekoitettu.