"Kuule nyt tarkasti, mitä sanon!" puhui hän. "Sen työn, joka minulle on täällä uskottu, aijon minä kunnollisesti täyttää. Kasvatan poikasi hyveissä ja totuudessa sekä suojelen häntä kaikkia vaaroja vastaan. Kenenkään ei pidä hiuskarvaakaan hänen päästään katkaiseman. Narri Herskonkin tulen minä hänen läheisyydestään karkoittamaan, ettei hän enää saa tyhmillä kummitusjutuillaan myrkyttää kasvattini arkaa sydäntä. Sinä olet myös hänen hyljännyt. Sen vuoksi otankin minä hänet pojakseni täst'edes."
Näin sanoen laski hän rouvan irti ja meni pois.
Idalia seisoi hetkisen paikallaan liikkumattomana kuin valkea marmoripatsas. Sitte vaipui hän kokoon, ähkien, hampaitaan kiristellen vaikeasti äännellen, kuin kuolemaisilleen haavoitettu villieläin. Vihdoin hän valahti lattiaan ja nojasi päätänsä tukeen, joka siinä lähimpänä oli. Tuo tuki oli hänen kuolleen puolisonsa marmorisen rintakuvan alusta! Kenties tuo kylmä kuva saattoikin edes johonkin määrään viihdyttää polttoa hänen hehkuvalla otsallaan.
Mutta isä Siegfried meni huoneeseensa, jossa pikku Cupido jo rauhallisesti nukkui syvää untansa.
VIII.
Tähän aikaan tapahtui Unkarissa se erinomainen harvinaisuus, että muuan piispa meni naimisiin. Se oli ainoa laatuansa oleva tapaus sen jälkeen, kun kirkollinen celibaatti [katolisen kirkon kielto, etteivät papit saa mennä naimisiin] oli voimaan astunut.
Emmerich von Thurzo, Neutran piispa oli tuo merkkimies.
Hän oli viimeinen miehinen jälkeläinen Thurzon ikivanhaa aatelissukua, joka Unkarille oli antanut niin monta urhoollista kenraalia ja viisasta palatiinia, ja jonka tilukset olivat pienen kuningaskunnan kokoiset. Piispan kanssa olisi tämä kuuluisa suku kuollut sukupuuttoon ja sitä olisi pidetty suurena onnettomuutena koko maalle.
Sen estämiseksi oli keksittävä joku hyvä keino.
Paavi tiesi neuvon. Hän antoi bullan, oikeen todellisen, paavillisella lyijysinetillä varustetun bullan, jossa Thurzo vapautettiin celibaatista ja annettiin hänelle oikeus mennä naimisiin, ilman että hänen siltä täytyisi jättää piispan virkaansa.